Olo on ihan tyhjä. Ontto. Huokailen vähän väliä vaikkei ahdista eikä purista rinnasta. Ihan kuin odottaisin jotain. Todennäköisesti oloni on taas menossa huonommaksi, mikä tuntuu hassulta. Muuten olen pirteä ja saan aikaan enemmän. Tänäänkin siivosin tietokonepöydän. Siinä oli ainakin kahden vuoden pölyt! Tänään pistin pesukoneeseen laukun, jonka päälle Roope on pentuna pissannut. Sekin on odottanut ainakin 2 ja puoli vuotta pesuun pääsemistä!

Herään aamulla nykyisin jo kahdeksalta. Välillä jopa aikaisemminkin. En vain viitsi nousta kovin nopeasti ylös, kun ei minulla ole mitään tekemistä. Ehkä minä osittain sen vuoksi huokailenkin. Minulla on ihan oikeasti tylsää. Iltalenkin koirien kanssa olen jo pidentänyt ajankuluksi.

Tulisipa Kelan päätös jo. Olisi helpotus saada tietää, pääsenko terapiaan vai en. Odottaminen on tylsää.

Hartioissa kipristelee hermosäryt, mutta en saa kiinni mistään tunteesta tai ajatuksesta, joka voisi olla kipujen takana. Olen koko ajan sen verran levoton että en pysty keskittymään. Kivut eivät myöskään ole kovin voimakkaat, joten ne eivät oikeastaan häiritse. Huokaus.

Olen yrittänyt ilahduttaa itseäni monenlaisilla asioilla: ostin kimpun tulppaaneita ja poimin seuraksi pajunoksia, joissa on nätit pajunkissat. Kävin kampaajalla. Istutuin kaikenlaisia siemeniä multaan. Ei tunnu missään. Siementen istuttaminen tuntui oikeastaan vain pakkopullalta. Osa oli niin vanhoja, ettei niistä varmaan idä mitään. Tulipahan kuitenkin käytettyä pois.

Olo on tosiaan sen verran tyhjä, että mikään ei liikuta. Millään ei ole oikeasti mitään väliä. Elämä on tätä samaa tylsyyttä päivästä toiseen. Huokaus.