Olen ollut nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna reissussa. Kiitos riittää vähäksi aikaa! Yllättävän reipas olo on, vaikka väsyttääkin. Tekisi kovasti mieli mennä sänkyyn. Täytyy kuitenkin viihdyttää jonkin aikaa Miinaa, joka makoilee tyytyväisenä mun sylissä. Tänä aamuna hain sen hoidosta. Koirat on saaneet virikkeitä reissussa, nyt on kissan vuoro.

Eilen näinkin taas ihastukseni. On mulla yhä edelleen tunteita häntä kohtaan, ei voi mitään. Onneksi ne on nyt siedettävällä tasolla. Paikalla oli sen verran paljon muitakin ihmisiä, ettei tarvinnut jutella. Suomeksi sanottuna välttelin häntä. Toisaalta olen aiemminkin yrittänyt vältellä ja silti hän on tullut muutaman sanan vaihtamaan. Nyt ei tullut. Samalla kertaa olen helpottunut ja pettynyt. Hassu olo. Olisi huomattavasti helpompi tyytyä elämään erakkona, jos ei ajattelisi toisia ihmisiä niin usein. Lemmikkien hoitaminen on kyllä erinomainen keino välttyä ajattelemasta yhtään mitään muuta. Jostain syystä huomaan vain liian usein hokevani mielessäni, että kukaan ei välittänyt. Siis minusta lapsena. Ihmiset ovat julmia niitä kohtaan, jotka ovat puolustuskyvyttömiä. Minun syntymäni tarkoitus oli tehdä äidistäni onnellinen. Enpäs suostunut siihen, HÄHHÄÄÄÄ! Minun syntymäni tarkoitus (minun mielestäni) oli tehdä minusta onnellinen! Siihen minun kuuluu pyrkiä.