Tänään oli taas terapeutilla käynti. Tiet olikin aivan peiljäässä paikoin ja mun auto lähti kahdesti luisumaan omille teilleen! Aivan kamalaa. Onneksi ei ollut muuta liikennettä sillä hetkellä. Kyllä huomaa, että nastat on lähtenyt lähes kokonaan renkaista. Kuukauden päästä vasta on varaa uusiin. No, koitetaan körötellä hitaasti siihen asti. Tai sitten yritän vain pysyä kotona turvallisesti mahdollisimman paljon.

Sain uuden näkökulman tuohon kissanhiekkaunohdus-asiaan terapeutilla. Masennus on varmaan saanut minut unohtamaan asian, mutta nyt muistaminen kertonee paranemisen etenemisestä! Sumu aivoistani hälvenee vähän kerrallaan. Vai oliko ne sittenkin lääkeet, jotka sen sumun on aiheuttanut.... Sitäkin epäilen aika vankasti.

Teiden liukkaus säikytti kyllä sen verran, että en mene tänään puukurssille. Liikaa jännitystä tälle päivälle! Jos vaikka alkaisin neuloa itselleni lapasia. Niitä ei ole koskaan liikaa. Itse asiassa minulla ei tällä hetkellä ole ainuttakaan paria neulottuja lapasia. Monta kertaa olen niitä kaivannut.