Lopultakin tuli lasku laajakaistasta. Virhekin löytyi. Ei ollut sitä 6 kk alennusta, joka mulle oli luvattu. Heti soitin ja selvitin asian. Pikkujuttu. Ei ole mulle, joka on potenut puhelinkammoa jo pidemmän aikaa. En empinyt enkä pähkäillyt, vaan toimin.

Aamulla kävin lääkärissä mahavaivojen vuoksi. Lääkärin mielestä keliakia on poissuljettu, kun verikokeissa ei näkynyt mitään. En ole samaa mieltä, mutta kai se on mentävä yksityiselle sen asian kanssa. Tosin hän lähetti minut vielä laktoosi-intoleranssitestiin ja paksusuolen tähystykseen. Mun oireet voi viitata crohnin tautiin, mitä lääkäri ei sanonut, mutta itse tajusin vasta. Oon ollut ripulilla niin kauan, että olen asiaan ollut jo sopeutunut. Tai tämän vuoden aikana se on kyllä pahentunut sen verran, että haittaa jo.

Lääkärin jälkeen menin kuntosalille mummojen ja pappojen sekaan.  Huvitti, kun mummot siellä selittivät, että eivät ikinä luovu pullasta, perunasta tai leivästä. Anti-karppaajat siellä. Minä myös!

Sitten kotiin ja koirien kanssa vetolenkille. Roope oli tyytymätön, kun tehtiin vain 8 km:n lenkki. Ensi kerralla taas pidempi. 

Ruuanlaiton ja syömisen jälkeen simahdin. Ihan palelin, kun menin peiton alle nukkumaan. Päikkärit piristi, mutta nyt en ole saanut kuitenkaan aikaan mitään. Pyykit ois kyllä koneessa. Jospa veis lakanat ulos kuivumaan. 

Tyytyväinen olen tähän päivään. Toivottavasti huominen olisi yhtä hyvä päivä. Tai ei kai se haittaa, vaikkei olisikaan.