Jestas kuinka pelotti viime yönä. Katselin kuinka myräkkä läheni ja aluksi ihailin salamoita. Sitä mukaa kun tuuli yltyi, alkoi pelottaa. Menin sänkyyn ja kohta syöksyi Peppi kainalooni kovan pamahduksen kuultuaan. Se lohdutti mukavasti, vaikka olikin mahdotonta nukkua Pepin pää kaulalla. Ei se uni kyllä jyrinää kuunnellessa olisi tullut. Sähköt oli tunnin verran poissa. Aloin jo miettiä, että onkohan aamulla vielä sähköä ja miten kahvit keitän. Sitten mietin sitäkin, että kaatuuko koivu talon päälle. Onneksi tulin siihen tulokseen, että voi asialle mitään vaikka kuinka mietin. Turha siis ahdistua.

Tänään käytiin Roopen kanssa kimppalenkillä. Hyvä ajoitus oli. Kun tultiin kotiin, alkoi sade ja ukkonen. Ottaa niin päähän tää jatkuva jyrinä. Reilun tunnin lenkki tehtiin. Roope sai vapaasti leikkiä toisten kanssa ja näytti taas kuinka avoin ja hyväkäytöksinen koira se on. Ainakin vapaana juostessaan. Hihnassa se vain riuhtoi ja riuhtoi.