Heräsin tänä aamuna lietteen hajuun. Ei tuoksu syreenit enää, ei. No, onneksi tuo ei haittaa minua. Pakkohan sitä on kestää, kun maalla asuu.

Piti käydä pikareissu aamulla kaupassa salaattia ostamassa. Parkkipaikka oli aivan täysi ja kaupassa ihmiset ostivat taas ruokaa kuin hullut. Mikä näissä pyhissä pistää ihmiset niin sekaisin? Tein nopeasti pikkuostokseni ja menin kuntosalille. Siellä oli jopa yksi ihminen minun lisäksi. Nyt on viikon kuntoilut suoritettu (2 kuntosalia ja 1 uinti). Kun vielä saisin nurmikkoa ajettua viikonlopun aikana ja vähän pyykkiä pestyä, niin olisin tyytyväinen. Taidan toistaa pahasti itseäni, mutta nurmikko kasvaa niin nopeasti ja pyykkiäkin näyttää tulevan ihmeen paljon yhdeltä ihmiseltä.

Tomaateissa alkaa olla nuppuja ja yksi kukka aukeaa aivan juuri. Pian voi alkaa odottaa tuoreita tomaatteja. Nam!

Olo on edelleen aika synkkä. Mieltäni häiritsee erityisesti ajatukset siitä, että haluaisin jonkun syliin. Kaipaan lohdutusta ja toisaalta en halua nähdä ketään. Ristiriitaista.