Mä en saa syödä oikein mitään enää. Kanaa ja riisiä, mutta ei sillä nälkä lähde! Oksettaa ja heikottaa. Tekee mieli vain itkeä, kun on niin huono olo. Ei tuo tähystys ole tämän arvoista. Kaiken lisäksi kättäkin on särkenyt aamusta asti. Ei se parane.
Olen sairas ja vaivainen ja yksinäinen koko loppuelämäni enkä pysty sitä muuttamaan. En osaa. Olen yrittänyt. Ei mulle löydy edes kunnollista vertaistukea kun kaikki on viisikymppisiä masentuneita. MInun ikäiseni masentuneet taitaa vaan juopottelemalla hoitaa itseään. Minun kaltaiseni eivät käy missään. Jostain syystä he eivät myöskään osallistu nettikeskusteluihinkaan. Tästä voin vain päätellä, että minun kaltaisiani ei ole! Muuten olisin heihin jo törmännyt.
Kommentit