Itse asiassa kerron ensin eilisestä. Menimme verotoimistoon kuulemaan, mitä verottaja tahtoisi tulevien yrittäjien tietävän. Luentoja piti kolme miestä ja sitä kesti neljä tuntia. Välillä saimme kahvia ja pullaa. Maitoa ei ollut tarjolla, joten yksi miehistä lähti kauppaan ja toi samalla pussin Marianne-karkkia. Olimme aika otettuja. Minun piti sitten esittää ryhmän puolesta kiitokset, kun toinen nainen, jolle sitä tehtävää yritettiin antaa, kieltäytyi. Olin oikeastaan vähän toivonutkin saavani puheenvuoron jollain vierailulla. Minusta oli oikeastaan aika kiva olla yksin äänessä. En jaksa käsittää, miten se on toisille niin vastenmielistä. Siis toisille yrittäjiksi aikoville. Pitää kai yrittäjän kyetä olemaan esillä? No, joka tapauksessa sain jostain jonkinlaisia puhelahjoja (joita minulla yleensä ei ole) ja kehuin, että verottajalla on pehmeä sydän niin kuin Marianne-karkilla. Olinpa aika tyytyväinen itseeni.

Eilen oli muutenkin hyvä päivä, kun olin täysin kivuton. Kävin jopa kuntosalillakin verotoimistoreissun jälkeen. Tänään taas kipu palasi. Tekisi mieli vain nukkua. En vain voi. Tänään alkaa pilates kansalaisopistolla. Siellä tulee kyllä olemaan aika tungos. 50 ihmistä on otettu kurssille. Se on aivan liikaa pilatekseen, mutta ilmeisesti viime vuonna on pudonnut niin paljon ihmisiä talven aikana pois, että on päätetty ottaa alkuun paljon porukkaa. Niin se oli joogassakin: muutaman kerran oli reilusti ihmisiä ja keväällä ehkä puolet jatkoi harrastusta.

Tein tänään ruuaksi jauhelihakeittoa. En ole tainnut sitä laittaa tänä vuonna kertaakaan! Käsittämätöntä, miten joskus voi täysin unohtaa jonkun aivan hyvän ruuan!