Menin taas töihin. Heti ensimmäiseksi törmäsin tarkkariin, joka sanoi että olisi pitänyt olla paikalla puoli kuudelta. Sitten hän lähti. Eli mua ei ollut perehdyttämässä ketään mihinkään. Miksi ei voinut sanoa tiistaina, mihin aikaan on paikalla? Minä en olisi tullut ollenkaan! Yritin puoli tuntia saada omaa läppäriä ja mokkulaa toimimaan, mutta ei yhteys toiminut senkään vertaa kuin kotona. Lähdin sitten erittäin vihaisena takaisin kotiin. Saatana, mun aikaa ei enää tämmöiseen pelleilyyn mene!!!!

Siis mullahan ei tuolla työpaikalla ole mitään. Ei tietokonetta, ei paperia, ei kynää. Ei edes kirjoitustuolia vaan pieni jakkara. Saisihan niitä tietysti itse alkaa vaatia, mutta kun ei ole edes töihin perehdyttämistä! Edellisen puheet alkaa nyt aueta mulle. Mun oletetaan itse keksivän, mitä haluan/voin tehdä!!!! Ilmankos tuohon homman ei kukaan muu ole suostunut. Ainoa asia, mikä enää hämmästyttää on, että tuossa teurastamossa puhutaan suomea. Espanja, italia tai kreikka voisi sopia työasenteen kannalta paremmin.

Kalttausaltaan haju on muuten kammottava.

En todellakaan mene enää takaisin.