Itkin lopulta eilen illalla itselleni päänsäryn. Olo oli niin huono, että oksetti. Syy oli oikeastaan Eskon, joka soitti ja höpötti eikä antanut minun olla rauhassa. Koirien iltalenkille pääsy venähti ja Peppi kiskoi koko ajan hulluna. Ressukalla oli kiire takaisin kotiin ja syömään! Sen kanssa ei nälkäisenä näköjään kannata tehdä mitään.

Kävely helpotti vähän oloa. Korvasin sitten koirille menetetyn ajan pienellä tokosessiolla ulkona. Molemmille privaatisti ettei tarvinnut kilpailla makkarasta. Kyllä ne tykkäsivät ruoan ansaitsemisesta! Oli vielä superhyväpalkkiokin tarjolla.

Ei taida olla tämän pitkäaikaissairaan paranemista näköpiirissä pitkään aikaan. Ei oikeastaan ole mikään yllätys tai uusi havainto. Olen jo pari vuotta sitten menettänyt toivoni eikä se ole palautunut edes nyt kun masennukseni on lieventynyt tänä vuonna. Ihan sama, onko minulla vakava vai keskivakava masennus! En minä kuitenkaan saa muuta tehtyä kuin hoidettua koirat ja rikottua astioita (eilen tiskatessa taas yksi lasi hajosi). Nyt tuli kyllä jo epäilys, että lasit ovat kenties huonoa laatua?