Ehkä vähän liioittelua tuo otsikko, mutta toivoin vain yhtä lahjaa enkä taida sitä saada. Mun veli ei ole vastannut vieläkään mun sähköpostiin, jonka laitoin sunnuntaina. Olo on ihan surkea siitä johtuen.

Eilen soitin mun enolle, joka touhusi aikoinaan kovastikin mun ja mun serkun kanssa. Hän oli kovasti mieluissaan mun soitostani. Kuulin sitten siinä kaksi asiaa toisista ihmisistä. Ensinnäkin mun toinen eno on mennyt naimisiin pari vuotta sitten. Mulle ei kukaan kertonut asiasta eikä mua kutsuttu juhliin.

Toisestakin asiasta tuli paha mieli vaikkakin eri tavalla. Mies, joka aikoinaan lähenteli mua ollessaan naimisissa ja heitti sitten menemään on mennyt mun "seuraajan" kanssa naimisiin. Sitäkin suhdetta se petasi ollessaan vielä edellisen vaimon kanssa naimisissa. Seuraajalla tarkoitan siis mun työpaikkaa. Tämä mies oli johtavassa asemassa minuun. Mun eno ei tiennyt, että olin muuttanut pois. Hän luuli, että minä olin mennyt naimisiin sen miehen kanssa! Hui, hyi! Kuvottava ajatus. Siitä lähentelystä jouduin niin huonoon kuntoon, että sillä sairaslomalla olen tänäkin päivänä! Mä todella olin vain kertakäyttökamaa. Tunsin lopullisesti kuinka se mies vei multa mun koko ihmisarvon. Onneksi olen sen verran paremmassa kunnossa, että otan arvoni takaisin! Sitä ei kukaan enää vie multa! Mun tämänhetkinen ihastukseni kirkastui nyt kerralla puhtaaksi ja kauniiksi asiaksi mun elämässä! Olen löytänyt hänestä kuvia netistä... Yksi niistä on mun tietokoneen taustakuvana... Hih. Kai se on ihan normaalia, mutta mä en oo koskaan tehnyt sellaista ennen! Yksi kuva on erityisen ihana: mun auto ja teltta näkyy siinä...

Nyt muisti alkaa palautua: mua on harmittanut se, että olen alkanut ähkiä kumartuessani. Olo on silloin kuin vanhalla mummolla. Äh!