Lueskelin viikonloppuna vanhaa päiväkirjaani ja hoitokertomuksiani. Eilen tuli yhtäkkiä kesken lukemisen kova väsymys ja menin sänkyyn peiton alle. Tajusin yhtäkkiä, että olen lohdutellut itseäni lapsuuden aikojen puutteista. Rankan seurustelun ja jatkuvan raiskaamisen aiheuttamaa mielipahaa ei kukaan ole oikeastaan lohduttanut. Melkein pari tuntia meni sängyssä levätessä ja itseäni silitellessä. Se auttoi!

Myöhemmin illalla katsoin tietokoneelta vanhoja valokuvia. Yllätyin kovasti huomatessani, miten samannäköisiä Pippa ja Peppi ovat. Pepissä ehkä sittenkin on karhukoiraa. Ainakin minä alusta asti olen ajatellut, että sen turkki voisi olla sieltä peräisin. Silmissä on samanlainen ilme ja kuonokin on samanmallinen. Huomio sai minut välittämään Pepistä entistä enemmän. Aiemmin olen ajatellut, että kyllästyn siihen vielä, kun se on välillä niin nynny. Nyt kun se muistuttaa minua rakkaasta Pipasta, niin en voi siihen kyllästyä.