Eilen oli niin kylmä, että käsineet kädessä kävelin koirien kanssa. Tänään tuli hetken aikaa rakeita. Jos koirien talviturkista voi jotain päätellä, niin kylmä kesä tästä tulee. Minua se ei haittaa, mutta muut varmasti valittaa siitä. En jaksaisi aina kuunnella valituksia ja mutinoita. Tuuli on välillä liian rajua. Toisaalta se pitää sääsket loitolla. Ei niin pahaa ettei jotain hyvää!

Painoni oli tänään kilon pudonnut eilisestä. Osa siitä tulee tietysti takaisin, mutta on kiva nähdä välillä reilusti pienempiä lukemia vaa'alla. Olisi houkuttelevaa ajatella, että masennuskilot lähtevät samalla kuin masennus, mutta ei se valitettavasti näin ole. Viime marraskuussa olin niin masentunut, että painoni putosi neljä kiloa vain siksi, etten pystynyt syömään. Masennus voi myös viedä ruokahalun eikä se  ole täysin palautunut ennalleen vieläkään. Sillä tosin ei ole väliä.

Luultavasti kylläisyydensäätelyni on mennyt pilalle jo vauvana, kun äitini herätti minut keskellä yötä syömään. Neuvolassa käskettiin ainakin siihen aikaan (70-luvun lopulla) syöttämään vauva säännöllisesti tietyn tuntimäärän välein. Kuinkahan monen kylläisyydensäätely on mennyt sekaisin sen vuoksi? Suurimman osan todennäköisesti. Muistan selvästi, kuinka suuria määriä söin ala-asteikäisenä. Enemmän kuin mitä nyt pystyisin syömään (esim. puolikas paistettu broileri kaikkine lisukkeineen!) Eihän siinä ole mitään järkeä syöttää väkisin, jos ei ole nälkä! Puhumattakaan siitä, että unet keskeytyy. Liekö tässä syy siihen, että olen nukkunut koko lapsuuteni huonosti?