Mä oon tällä viikolla siivonnut ihan kauheasti... Tää lähentelee jo hypomaniaa. En vaan kestä istua tään hitaan koneen ääressä, kun moneen minuuttiin ei tapahdu mitään. Yhtenä päivänä päätin siirtää kahden ison kirjoituspöydän paikkaa. Samalla imuroin nurkat. Nyt pyyhin pölyt toisesta pöydästä. En ole tehnyt sitä koskaan... Voi Miina-parkaa millainen pölypesä tää huone onkaan! Ilmankos se on tänä talvena yskinyt joka viikko. Huokaus.

Mä siivoan sut mielestäni- laulettiin jossain laulussa... Mä siivoan pääni puhtaaksi kaikesta masennukseen liittyvästä roskasta. Haluan olla yksin ja erakoitua. Viime aikojen ihmiskontaktit on väsyttänyt mua, koska multa halutaan aina jotain enemmän kuin oon valmis antamaan. Enkä ole oppinut sanomaan ei. Mitä iloa on terapiasta ollut, kun en sitä ole oppinut! Ensimmäinen asia kai se on, mitä tarvitsen! Terapeutti ei vaan ole edelleenkään tajunnut, että se mitä mä oon terapiassa on ihan muuta kuin mitä mä muualla oon. Mua ei auta se, että "kyllähän sinä pärjäät" ja "kyllähän sinä osaat pitää puoliasi". Kun en osaa!!!!! Vittu, kun en oo kaikessa taitava ja fiksu!!! Mähän oon pikkutyttö, jota KUKAAN EI OO OPETTANUT OLEMAAN IHMISTEN KANSSA. Meillä kotona ei käynyt vieraita  eikä me käyty missään. Mä oon toisten ihmisten kanssa eksyksissä ja mulla ei ole muuta selviytymiskeinoa kuin tehdä kaikki, mitä multa pyydetään. Mä en tarvitse muuta kuin vanhempia. Mutta mä en niitä saa mistään. Oon liian vanha kaikkeen tai sitten liian nuori. Olen väliinputoaja. Nyt ja aina. Koska en oo tarpeeksi huonossa kunnossa enkä tarpeeksi hyvässä kunnossa. En oo suomalainen enkä espanjalainen. Loppujen lopuksi ainoa, mitä mä oon on yksinäinen. Se on mun osani. Johan tässä  on tuhlattu tarpeeksi monta vuotta sellaisiin kuvitelmiin, että mun elämä voisi olla parempaa. Ei voi. Joskus on vain pakko todeta, että tässä on mun elämän eväät. Musta vain ei oo tämän enempään. Mulla on lupa epäonnistua!!!!! Niin kauan kun kukaan ei tuu kotiin hoitamaan mua, niin on turha sanoa että oisin saanut hoitoa masennukseeni. En ole kuluneen kuuden vuoden aikana saanut sellaista hoitoa, josta olisi ollut hyötyä eli olisi ollut juuri minun masennukseeni oikeaa hoitoa. Sellaista vain ei ole tarjolla, koska maailma ei ole täydellinen.

lisäys:

Että se terapeutti kehtasikin heittää sellaisen ehdotuksen, että mun pitäisi Esko tuoda sinne ja selvitellä sen parisuhteen loppumiseen johtaneita ongelmia! Että MUN pitäsi maksaa vielä siitäkin! Antaisin pois OMAA aikaani sellaisen surkimuksen hyväksi,joka ei halua parantua tai tehdä itsensä eteen mitään! Ja joka vielä tappoi mun koirani eikä oo mitenkään sitä korvannut tai edes pyytänyt anteeksi!!! Aivan kertakaikkisen törkeä loukkaus! Että mä muka haluaisin katsoa taaksepäin ja antaa sille uuden mahdollisuuden kun oon jo ihastunut uuteen ihmiseen! Enkä mä edes huoli ketään mun elämääni! Mulla on jo 32 vuoden kokemus siitä, että mä EN KYKENE asumaan kenenkään kanssa saman katon alla. En lapsena enkä aikuisena mä ole silloin voinut hyvin. Kyllä kai se jo kertoo riittävästi mun valtavasta yksinäisyyden tarpeesta ja itseriittoisuudesta.