Kävin tänään terapeutilla ja sain taas mielenkiintoisia näkemyksiä itsestäni. Aloimme puhua ensimmäisen miesystäväni vaikutuksesta minun tämänhetkisessä elämässäni. Sitä ei oikeastaan juuri ole. Vielä vuosi sitten säikähdin, jos näin samanlaisen auton kuin hänellä oli. Pelkäsin todella, että hän löytää minut ja luikertelee takaisin elämääni pilaamaan. Viime kesänä tajusin, että minulla on voimaa pitää tuo mies poissa elämästäni. En enää muista, koska olisin viimeksi nähnyt auton, joka olisi muistuttanut minua tuosta miehestä. En kertakaikkiaan tahdo antaa enää kellekään sellaista valtaa itseeni, että alkaisin pelätä.

Toinen mies elämässäni oli ukkomies, naapurini ja minuun nähden esimiesasemassa. Olin juuri yrittämässä toipua ensimmäisestä suhteesta, kun tämä mies halusi tutustua minuun. Pidin elettä puhtaasti ystävällisyytenä ja säikähdin ihan hirveästi, kun tämä mies alkoi kosketella minua. Lopputulos oli lyhytaikainen hellä suhde, jonka ukkomies päätti ilman ennakkovaroitusta lopettaa. Ehdin ihastua ja minuun koski kamalasti. Koskee oikeastaan vieläkin. Nyt säikähtelen häneen törmäämistä.

Kolmas mies oli kiltti ja masentunut. Hänen kanssaan minä tein aloitteen. Olisin mennyt naimisiinkin, mutta hän ei uskaltanut ennen kuin olisi ollut varma, että emme koskaan eroa. Enhän minä koskaan voisi sellaista takuuta antaa, joten tunteeni katosivat. Olisin halunnut yhdessä tehdä työtä parantumisen eteen, mutta hän ei ollut valmis tekemään työtä itsensä eteen. Minulla ei ole halua ruveta kenenkään hoitajaksi, kun itsessäni on tarpeeksi tekemistä.

Terapeutti näki ensimmäisessä miesystävässäni miehen, jonka kanssa opettelin puhumaan. Sain puhua niin paljon kuin halusin. Olin avoin ja rehellinen. Tämä mies pysyi koko ajan sulkeutuneena eikä välittänyt varmaankaan edes kuunnella mitä oikeastaan sanoin. Opin kuitenkin puhumaan. Siihen minulla ei ollut aiemmin mahdollisuutta. Ketään ei aiemmin ollut paikalla kuuntelemassa.

Toinen miesystävä antoi minulle hellyyttä. Sitä en ole vielä oppinut antamaan kuin eläimille mutta vastaanottaminenkin on vaikeaa. En ole edes lapsena saanut hellyyttä. Ero oli vaikea osittain juuri sen takia, että hellyys koskettaa todella alkeellisia tarpeita. Kaikki tarvitsevat kosketusta. Ei siitä voi saada tarpeekseen. Kahden ensimmäisen miesystävän kanssa opettelin alitajuisesti asioita, joita tarvitsin. Kolmannen miehen kanssa olisin ollut valmis sitoutumaan loppuiäkseni.

Nyt minulla on 40-kiloinen karvainen mies eli Roope-koira.