Ruoho kasvaa hurjaa vauhtia. Lähes joka päivä on pakko jostain leikata nurmikkoa, jos aion pitää sen koko kesän lyhyenä. Mun leikkuri ei oo kovin hyvä. Alkuviikosta onnistuin sen ajamaan kiveen päin ja nyt se pitää kolisevaa ääntä. Terä on kai epätasapainossa. Siinä on myös muuta vikaa. Parin käyttökerran jälkeen sytytystulpan päälliosa halkesi ja se ei meinaa pysyä paikoillaan. Kuumenee niin kovasti, että mun korjausyritykset lähtee aina irti. Siitä seuraa se, että kun se päällinen irtoaa, niin kone sammuu. No, jotenkin sen kanssa taistellaan.

Reen kunnostusta oon myös koittanut. Se on hidasta. Pitää hioa homeista pintaa pois ennen kun voin käsitellä sen tervalla. Kokonaan en saa kaikkea mustaa pois, kun en aio purkaa mitään. Jospa se silti tulisi sellaiseen kuntoon, ettei muutamaan talveen alta hajoa.

Syreeneita sain pois kaadettua. Ne oli isoja ja huonokuntoisia. Sain valoakin enemmän osaan pihaa. Yhdestä kukkapenkistä nousi kulleroita. Niitä en ole aiemmin nähnytkään. Omenapuu aloittelee kukintaa. Muuta iloa siitä ei olekaan. Reppana on niin huonokuntoinen, että siitä pitää luopua muutaman vuoden sisällä. Viisainta olisi heti se kaataa pois ja istuttaa sitten uusia taimia. En jaksa. Ehkä ensi vuonna. Syreenien kaatamiseenkin pitää ensin tottua.

Terassille laitoin suoja-ainetta. Otin värjättyä. Huono idea. Väri oli valunut kaikki pohjalle enkä tietenkään sitä hjuomannut ajoissa. Nyt on kaiteet hailakat ja osa lattiasta lähes punaista. Aine loppui kesken. En taida saada terassista yhdenväristä tänä vuonna. Onneksi en jaksa siitä ottaa murhetta. Olkoon.

Peppi on saanut pari räkätin poikasta tapettua. Toisen osoitin sille. Ei se silti tajua tehdä mun kanssa yhteistyötä missään asiassa. Se on täysin omien oikkujensa vanki. Voisi kai sitä taas koittaa verijälkeä tehdä ja laittaa lisäksi makkaraa siihen. Jospa noi hölmöläiset sitten suostuivat seuraamaan sitä. Roope on vaikuttanut vähän kypsemmältä viime aikoina. Se koittaa vähän kuunnella mua. Tai sitten sillä on vain liian kuuma.