Kirjoitan yhdellä kädellä, koska Miina on sylissäni toisen käden päällä. Tämä on mahdollista vain, koska koirat ovat tarhassa syömässä jäistä jänistä. No, nyt käsi vapautui. Ihana kissa, mutta samalla se on kovin rasittava. Se ei nimittäin tahdo muuta kuin maata sylissä. Vaikea siinä on samalla tehdä mitään. Kivahan se on kehräystä kuunnella, mutta aikansa kaikella.

Miinapoloinen asustaa enimmän aikansa kylpyhuoneessa, koska se tosiaan pelkää koiria. Siellä ollaan kehitetty uusia seurustelumuotoja. Toisin sanoen Miina tulee syliini aina kun menen tarpeilleni vessaan. Välillä heiluttelen kengännarua, johon MIina on aivan hullaantunut. Aikaisemmin se ei ole välittänyt mun kanssa leikkiä. Pari kertaa Miina on saattanut jotain lelua tavoitella ja sitten se on jäänyt tuijottamaan muualla, kun minä olen heiluttanut lelua. Tämä nauha on herättänyt Miinan saalistusvietin ihan uudella tavalla. Miina on suorastaan alkanut naukua siinä samalla uudella äänellä, joka sanoo "jippii!". Suurimman osan elämästään Miinalla on toki ollut kissakaveri, joten sen ei ole tarvinnut kiinnostua minun kanssa leikkimisestä. Nyt tilanne on erilainen ja virikkeet vähissä. Minun velvollisuuteni on keksiä niitä virikkeitä myös kissalle ja pitkän tauon jälkeen olen onnistunut siinä.

Taidan hakea koirat sisälle, että pääsen kissasta eroon! Se tuli taas käteni päälle. Johan tässä on pari tuntia seurusteltu.