Ihmisen elämä on muutosta ja luopumista. Joskus on pakko luovuttaa asioista, joista ei haluaisi luopua. Joskus muutos on tervetullutta ja hyväksi. Jotain ihmisen sisimmässä lienee pysyvää. Uskomukset ovat muuttuvia asioita. Jonkinlainen empaattisuus ja hyväuskoisuus ovat minulla niin syvällä, ettei niistä varmaan voi päästä. Rehellisyys on myös sellainen asia, jota vaalin loppuun asti. Inhoan valetta ja salaisuuksia.

Ihmisiin luottaminen on vaikea asia. Täydellista luottamusta ei todennäköisesti ole olemassakaan. Tarkoitan siis, että rakas ihminen satutttaa ennemmin tai myöhemmin jollain tavalla tahtomattaan tai tieten tahtoen. Sellaisia pettymyksiä pitäisi oppia sietämään. Minä en vielä niitä siedä, en sitten yhtään. Tai ehkä en vain ole aiemmin sietänyt, kun en ole tajunnut. En ole tajunnut, että eihän kukaan ole täydellinen. En minä, eikä kukaan muukaan. Voi räkä. Iso asia opittavaksi. Olenpas minä ollut suorastaan armoton.

Pääsiäisen kunniaksi tyhjensin keittiönpöydän. Se oli täynnä kaikenlaisia kirjoja, lehtiä, mainoksia. Viimeksi tyhjensin sen jouluna ja tarkoitukseni oli yrittää pitää se siistinä. En näköjään onnistunut. Seuraava siivous sitten juhannuksena! Turha kai asettaa itselle sellaisia tavoitteita, joita ei saa pidettyä. Tämä olisi sitä luopumista: turhat tavoitteet pois!

Luopuminen pinnistelystä on saanut minut jotenkin rennoksi. Olen saanut tehtyä kotiaskareita ilman monen päivän tuskailuja. Nukkuminen on tosin hirveän levottomaksi mennyt, joten pinnan alla on kaikenlaista ahdistusta ilmeisesti. Elän silti päivän kerrallaan kuten ennenkin. Pari päivää on aikaa viimeistellä veroilmoitus. Se kyllä onnistuu.

Viime syksyn epäonnistunut työssäkäynti oli minun osalta myös luopumista. Luovuin siitä ammatin ja työn suomasta arvonnostosta. Opiskelu ja työnteko oli minulle alkuun hyvinkin antoisaa. Tunsin olevani oikeassa paikassa ja olevani tärkeä työn ansiosta. Minun ja kaikkien ihmisten kuuluisi löytää oma tärkeys ja arvo itsestä, sisäisistä asioista, ei ulkoisista. Nyt oloni on surkea, koska ulkoiset arvonkorotukseni ovat poissa eikä tilalle ole vielä noussut sisältä tunnetta siitä, että minä riitän tällaisena. Minun ei tarvitse olla hyvä missään. Minun ei tarvitse paiskia töitä tai auttaa ketään ollakseni arvokas. Minun kuuluu olla arvokas ja sen lisäksi voin olla hyvä jossain, jos olen ja voin auttaa, jos siihen kykenen. Oma arvo tulee ensin ja sen tulee kummuta omasta sisimmästä. Kyllä se siellä on. Tunsinhan sen joogassa. Kun vain saisin kaivettua sen esiin muulloinkin. Silloin masennus kaikkoaa.