En ole koskaan kyennyt käsittämään karppaamista eli hiilihydraattien välttämistä. Miksi joku haluaa tieten tahtoen riistää elimistöltä sen tärkeä energianlähde ja elää ainaisten kieltojen kanssa. "En voi syödä tuota, enkä tuota, enkä tuota." Elämästä tulee vaikeampaa, kun pitää opetella tekemään karppiruokia. Vaikka kuinka väitettäisiin mitä ketoosista, niin laihtuminen karpaamisella perustuu myös kaloreihin. Ensinnäkin nykyisin karppaajat joutuvat syömään runsaasti kasviksia, joten ne luonnollisesti laimentavat syödyn ruuan kaloreita. Ruuasta poistetaan myös viljat ym. hillihydraattilähteet, joten ruokavalio "köyhtyy". Ruokaa tulee syötyä automaattisesti vähemmän, kun makuja on lautasella vähemmän! Yksinkertaisesti kaloreita tulee kuin tuleekin vähemmän, vaikka rasvaisten ruokien määrä lisääntyykin.

Kukin ihminen saa toki tehdä elämästään niin vaikeaa kuin haluaa. Ei se minulle kuulu. Se, että iltalehdet julistivat suurin otsikoin voin olevan terveellistä sen sijaan on jo törkeää ja vaarallista. Se on totta, että nykytiedon valossa voi ei tuki verisuonia kuten 70-luvulla luultiin. Puskan Pohjois-Karjala -projektin tulokset tulkittiin aikoinaan väärin. Ihmisten suonet eivät tukkeutuneet kovien rasvojen käyttämisen vuoksi vaan pehmeiden rasvojen puutteen vuoksi. Joka tapauksessa voi ei pelastanut näiden infarktipotilaiden verisuonia kovettumiselta! Pehmeät rasvat ovat välttämättömiä ja voin julistaminen terveelliseksi ei ainakaan edistä niiden käyttöä. Voi ei siis tuki verisuonia, mutta tuskin se mitenkään erityisen hyödyllistä ole.

Sainpahan lopulta tuon sanottua. Kauan on ollut tarkoitus.

Tänään oli toinen fysioterapia ja sain kuin sainkin annettua tavallaan palautetta. Sanoin, että luiden paraneminen ei kestä niin kauan kuin hän väitti viimeksi. Kuulemma heille on opettu niin. Kotona piti vielä ottaa ihan kirja käteen ja kerrata. Niin, kaikki murtumat ovat erilaisia paranemisessaan. Eikä murtuma kokonaan parane rustomallin kautta vaan suoraakin luutumista tapahtuu. Sitä enemmän, mitä tiivimmin luunpäät pysyvät yhdessä ja verta tulee paikalle. Ei se minusta kuntouttamista edistä, että ollaan ylivarovaisia ja odotetaan liian pitkään. Liikkuminen edistää verenkiertoa myös murtumakohtaan, joten hyvin paranemaan lähtenyt murtuma hyötyy siitä.

Toinen asia, minkä sain sanottua oli se, että halusin maksaa tähänastiset käynnit. En viitsinyt motkottaa huonosta asiakaspalvelusta, kun hintaa ei edellisellä kerrolla kerrottu. Nyt minulla on käsitys käyntien hinnasta. Olisi ollut ihan kauheaa saada 5 käynnin jälkeen noin kolmensadan euron lasku! Mielummin maksan pari käyntiä kerrallaan. 

Tämänkertaisella käynnillä fyssari tutki tarkemmin selkää ja avasi triggerpisteitä. Kipeää teki siis! Vieläkin tuntuu vähän pahalta ja tekisi mieli käydä päikkäreille. Hartian lihasten puristelu tuntui oikein erityisen hirveälle. Hyvä, ettei taju lähtenyt. On se kumma, kun ensin satutin itseni ja parantuakseni pitää sietää ihan vapaaehtoisesti lisää kipua. Tällaista se elämä näköjään joskus on! Käteni on joka tapauksessa ollut vähän parempi ja toivottavasti tämänpäiväinen käsittely edistää paranemista. 

Itseni lisäksi huolestuttaa Roopekin. Se on jo monen päivän ajan välillä vähän ontunut. Ei se arista mitään kohtaa tassussaan, mutta on sillä aika hyvä kivunsietokin. Onnahtelu ei ole hidastanut sen menoa yhtään. Kipulääkettä olen tietysti sille antanut ja ehkä sen ansiosta ontuminen on lähes olematonta. Jospa se menisi pikkuhiljaa ohitse. Olen nyt ottanut tavakseni tuijottaa sitä koko ajan huomatekseni pienetkin ontumiset. Minusta on alkanut tuntua jo siltä, että ehkä vain kuvittelen. On vain niin vaikea takaapäin oikeasti huomata, mitä etujalassa tapahtuu. Aamuisin se on minusta näyttänyt selvimmältä. Huolestuttaa. Pitäisi päästä treenamaan sen kanssa, kun sillä on kauheasti halujakin. Eihän sitä voi kovin usein kuitenkaan juoksuttaa, jos sillä on kipuja. Kaksi rampaa yhdessä treenaa.