Eilen kävin ajamassa ensimmäistä kertaa verijäljen Pepin kanssa. Kyllä oli tyttö innoissaan, kun mentiin metsään! Se tiesi taas tasan tarkkaan pääsevänsä jäljestämään. Onneton koira tosin ei ole edelleenkään ymmärtänyt, että minä näytän sille mistä jälkeä etsitään. Se yrittää hakea jälkeä ihan mistä sattuu, kun ollaan vasta matkalla jäljelle.

Veri oli uusi ja jännittävä elementti jäljestämiseen. Peppi nuuski ensimmäistä "kaatoa" eli veristä kohtaa hyvin pitkään. Sitten se meinasi sännätä väärään suuntaan, kun ei malttanut seurata minun opastustani. Jäljen seuraaminen oli hyvin levotonta. Peppi nosti pään ylös muutaman kerran ja koitti ilmasta seurata jälkeä. Itse asiassa se kyllä jotenkin taisi onnistuakin. Oli se aina suunnilleen suunnasta selvillä. Lopussa minulla oli saaliina kauriin jalka, joka ei valitettavasti innostanut Peppiä lainkaan. Toisaalta ei se sitä säikkynytkään kuten jotkut koirat mejäkurssilla. Kannattanee käyttää makkaraa suosiolla saaliina.

Uskoisin, että jatkossa kun Peppi tottuu veren hajun seuraamiseen, niin menee paljon paremmin. Toissailtainen makkarajälki metsässä meni nimittäin aivan täydellisesti. Peppi ei kertaakaan nostanut päätä ylös ja pysähtyi rauhassa syömään kaikki makkarat jäljeltä.  Lopuksi Peppi pysähtyi nuuskimaan makkarakuppia. Se oli hieno suoritus se!