Nukuin lopulta viime yönä kunnolla. Tällä viikolla olen kerännyt ansiokkaasti (!) univelkaa. Aktiivisuutta mittaavan vivago-kelloni mukaan olen nukkunut suunnilleen 3 tuntia yössä viikon ajan. Pienin lukema oli 18 minuuttia! Järkyttävää. Viime yönä kertyikin sitten 9 tuntia aamukahdeksaan mennessä. Sen jälkeen nukuin vielä lähes 11 asti, mutta sitä kelloni ei enää laske yöuneksi.

Eilen kävin ostoksilla. Lenkkarini olivat hajoamispisteessä. Samalla hemmottelin itseäni irtojäätelöllä. Se oli muuten kesän ensimmäinen! Jo oli aikakin. Löysin aivan hyvät lenkkarit ja toisetkin kesäkengät. Paluumatkalla kävin Eskon luona ja löysin sieltä aiemmin kaipaamani sandaalini. Kyllä muuten tympäisi! Onneksi en tavannut Eskoa. Hän on soitellut kolmesti viikon sisällä. En ole vastannut. Minulla ei ole mitään sanottavaa miehelle, joka kinuaa seksiä eikä usko kun kieltäydyn! Sikalan tarkastusta hän on vailla, mutta minä viimeksi ilmoitin, että sitä en enää tee. Kertailmoitus saa luvan rittää. Minä inhoan sitä, kun joudun toistamaan itseäni! Olen sen verran tosikko, että minua pitää uskoa kerrasta. Olenhan aina tosissani, kun jotain sanon!

Tänään aamusta asti on tullut sadetta runsaasti. Lämpötilakin on laskenut ihanasti. Käytin sen tietysti hyväkseni ja kävelytin koiria pidemmän lenkin. Menin metsänkin puolelle ja kastelin heinikossa uudet kenkäni. Oli se sen arvoista! Roope oli aluksi vähän pihalla, kun laskin sen irti. Sitten se kävi pellon puolella ja tajusi siellä, että on vapaa juoksemaan! Roope juoksikin itsensä väsyksiin. Kiinnisaaminen ei ollut mikään ongelma. Roope antoi aivan kauniisti minun laittaa hihnan kiinni. Molemmat koirat olivat niin tyytyväisiä kunnon lenkistä, että kakkivat kahdesti. Kotona annoin niille vielä luita. Nyt ovat molemmat onnellisia! Itselläni on vähän tyhjä olo. Vielä tekisi mieli nukkua. Ei pysty, kun nyt on Miinan huomioimisen vuoro. Viikon päästä se täyttää vuosia...