Eilen illalla tajusin saaneeni varoituksen. Ajaessani viikonlopun viettoon tuli yhtäkkiä mieleeni, että olisi niin helppoa lopettaa tämä elämä ottamalla turvavyön ja -tyynyn pois päältä ja ajamalla kovaa johonkin päin. En ottanut sitä ajatusta vakavasti vaikka ihmettelinkin, että mistä se oikein tuli. En minä vieläkään tiedä, miksi se tuli mieleeni, mutta ilman muuta minun olisi pitänyt kääntää auton nokka kohti kotia. Ei näytä mäkikuismasta olevan hyötyä mulle. Ei tosin ollut ihmisten parissakaan olemisesta iloa. Tänäkin aamuna heräsin itkemään. Väsymisestä ja itsetuhoisista ajatuksista näyttää seuranneen vain romahdus. Otan tästä kyllä opikseni. Ihan varmasti otan. Kohtaloni on olla kotona. Yksin. Se on turvallisinta.