Tuhat karmeaa kilometriä takana parin viime päivän ajalta. Auto oli aivan epävakaan oloinen, varsinkin kaarteissa tuntui aina siltä että se kohta lähtee ojaan. Itku kurkussa tuntitolkulla ajoin. Ei yhtään kivaa! Paluumatkalla tuli vielä luntakin oikein kunnolla yhdessä vaiheessa, huh. No, reissu tuli kumminkin tehtyä ja tiellä pysyin, vaikka suututin varmasti monta "kiireistä" autoilijaa hitaalla menollani. Kerran joku törppö vilautti mulle jopa pimeässä pitkiä eikä lähtenyt ohi (vaikka olisi tilaa ollut!). Siis oliko se kehoitus siirtyä sivuun? Takana oli ehkä 1 tai korkeintaan 2 autoa sillä hetkellä. Jos ei uskalla lumipyryssä ohittaa, niin ei tarvi lujaa ajaa. Minun mielestäni. Niin ja sitte vielä ne sumuvalojen väärinkäyttäjät! Järkyttävän paljon autoilijat käyttää pimeällä sumuvaloja! Mun oli pakko monta kertaa painaa jarrua, kun en nähnyt siltä häikäisyltä mitään. Teki mieli pistää itsekin sumut päälle, mutta en sortunut samaan tyhmyyteen. Sumuvalot haittaa hirvien näkemistä! Pitkät on paremmat.

Kisapaikalle en meinannut löytää, kun luotin navigaattoriin. Kuntaliitosten vuoksi osoitetiedot ei vain täsmännyt vaikka mulla oli kaksi vaihtoehtoista osoitetta. Olisi pitänyt heti vain käyttää karttaa, mutta en saanut aikaiseksi tarkistaa paikkaa etukäteen. Ajelin siis perille toooosi mutkaista soratietä tietämättä yhtään, mihin olin menossa.... Kumma kyllä, tie vei perille oikeaan paikkaan ja olin ihan riittävän ajoissakin! Epätoivo kyllä iski matkalla aivan täysin.

Pepin kanssa juostiin ensin kilometrin matka. Sehän ei ollut yhtään samanlaista kuin kotona tasamaalla... Kunto meinasi loppua minulta. Ihan kuitenkin asiallisessa ajassa päästiin maalin ja oltiin sijalla 5/6. Ei edes viimeisiä! Jee.

Roope lähti omalle osuudelle mielettömällä innolla ja vauhdilla. Iso mäkikin, josta varoiteltiin meni kuin huomaamatta. Sen jälkeen alamäessä Roope alkoi väsyä ja ohitettiin 2 huskya aivan sujuvasti. Roope oli niin väsynyt jo, ettei jaksanut toisia koiria huomata! Loppumatkan se vain etsi vettä. Sata metriä ennen maalia se löysikin lätäkön ja siinä oltiin vähän aikaa huskien odottaessa perässä. Niilläkään ei ollut intoa jatkaa. Maaliin kuitenkin päästiin ihan hienolla ajalla: 12 minuuttia kolmen kilometrin matkalle. Olimme sijalla 4/5. Itse asiassa meillä oli sama aika kuin kolmannella sijalla olleella, olisiko sadasosasekunnit ratkaisseet sijoituksen vai kolmannen kuskin alaikäisyys... No, kuitenkin tosi hieno suoritus Roopelta!

Ennen mitään pidempää reissua minun pitää kyllä saada aikaiseksi auton huollattaminen! Pitäähän Roopen päästä juoksemaan... :D