Olen jo pitkään ajatellut, että verta olisi hyvä käydä luovuttamassa. En ole saanut aikaan sitä, koska kuvittelin, että minun vereni ei kelpaisi. Tein kuitenkin netissä testin, eikä siinä tullut selvää estettä ilmi. Nyt on mainostettu, että verivarastot ovat vähissä. Katsoin siis netistä lähimmän verenottopaikan. Eilen kävin ja estettä luovutukselle ei ollut.

Ei siinä siis mitään. Neula ei sattunut eikä tuntunut pahalta luovutus. Ylösnouseminen ei vain meinannut onnistua millään. Odottelin reilusti ja nousin hitaasti istumaan. Puolitoista tuntia meni ennen kuin huimaus loppui. Makoilu alkoi jo vähän tympästä. Hoitajat kävivät vähän väliä vahtimassa vierelläni ja tarjoamassa juotavaa ja syötävää. Maha aivan hölskyi nesteestä.

Tuntui kuitenkin hyvältä, kun sain auttaa. Lahjat olivat vähän turhia. Sain kassin ja pinssin ensikertalaisena ja kaikki saivat vielä kylmäkassin lähtiessä. Eiköhän luovuttajat käy ihan auttamisen halusta kuten minäkin.

Matkalla näin kissanruumiin tien vieressä. Se oli aivan saman värinen kuin kissa, joka minulta katosi lähes kaksi vuotta sitten. Minä olen sen löytymistä odotellut ja olen aivan varma, että se on muuttanut toiseen kotiin. Tästä kissasta en  osannut sanoa suoralta kädeltä, oliko sen minun vai ei. Otin ruumiin matkaan ja tarkistin kotona valokuvista tuntomerkkejä. Minun kissalla olikin valkoista rinnassa, tällä ei. Tältä kissalta ei myöskään tuntunut mikrosirua kaulalla. Minun kissallani oli siru selvästi tunnettavissa. Nyt vain mietin, missä ilmoitan tästä kissasta, jota joku odottaa kotiin. Taidan soittaa löytöeläintalolle ja jätän sinne ilmoituksen.