Esko kävi oven takana. Meinasin vain lyödä oven kiinni, mutta suuttumus otti vallan minusta. Annoin Eskon kuulla kunniansa ja purin oman pettymykseni suhteemme takia. Ehkä se oli vähän liikaa... Minä olen kyllä useasti sanonut, että tänne ei tarvitse/SAA tulla soittamatta ensin. Itsepä tuo kerjää verta nenästään. Täältä ei tipu kuin haukkuja, menisi jo perille! Sitten se onneton alkoi sopertaa, että hän haluaisi pyytää minulta apua johonkin. Ei se kuitenkaan sanonut mitä se koski. Raivostuttavaa! Miksi Esko tulee tänne olemaan hiljaa!!!! Olkoon surkimus jossain muualla. Hänellä on täällä koko suku ja ystävät. Pyytäköön heiltä apua. Minulla ei ole mitään tuttuja, joilta pyytää yhtään mitään.Kun minä tarvitsen apua, minä maksan siitä jollekulle. Niin, että miksi minun pitäisi häntä auttaa?Ihmistä, joka huijasi minut kihloihin haluamatta oikeasti minun kanssani naimisiin. Sain masennustestissäkin lähes täydet pisteet asuessani Eskon luona. Löysin sen testin jokin aika sitten. Aiemmin en ollut tajunnutkaan kuinka pahoin voin Eskon luona. SE oli elämäni pahinta aikaa, vaikkakin toisella tavalla kuin Reijon kanssa.  Tilanne on siitäkin ikävämpi, etten pääse enää karkuun. En voi enää lähteä karkuun. Se tie ei toimi. Ongelmat pitää kohdata ja selvittää. Paitsi että Esko ei siihen kykene. Hän ei pidä ketään ihmistä, itsensä mukaan lukien, sen arvoisena että voisi selvittää yhtään mitään. Hän vain hiljenee. Ihan niin kuin minun isäni.... !!!!!JUMALAUTA, PERKELE, TAAS OON ONNISTUNUT TOISTAMAAN LAPSUUTENI TRAUMOJA!!! MILLOIN TÄMÄ LOPPUU?

Kääntääkö kaikki ihmiset veistä mun haavoissani? Voiko tää elämä olla näin epäreilua? Eikö mulla tosiaan ole yhtään hyvää muistoa tähänastisessa elämässäni? Siis sellaista muistoa, johon liittyisi toinen ihminen? Eläimiin toki liittyy hyviä muistoja.

Taidan mennä laulamaan uudelta karaokelevyltäni "Rakkauden haudalla" ja "Left outside alone".