Eilen kuntosalilla katselin itseäni peilistä ihailevasti. Päälläni oli punainen hihaton, tiukka toppi, joka oikein korosti muutenkin leveitä ja lihaksikkaita hartioitani. Loppuvartalo ei ole mikään laiha ja tiukka, mutta ei minua lihavaksikaan voi sanoa. Kiva katsella, mutta kelle se kuvajainen oikein kuuluu? Ei minulle ainakaan.

Minun päässäni on aina vain kuva kuudesluokkalaisesta tytöstä, joka ei vielä ole joutunut stressaamaan ulkonäöstä. Muistan toki suihkussa inhonneeni kasvavia rintojani ja toivoin aina, että ne eivät enää suurenisi. Ylipaino ei minua vaivannut, vaikka ylipainoinen terkkari siitä joskus huomautteli. Kutsuipa (haki varta vasten) hän kerran minut ja luokan toisen pullukkatytön kesken tunnin luokseen puntarille! Se oli noloa, mutta unohdin sen saman päivän aikana.

Luulin vuosi sitten ongelmani olevan se, että murrosikä on jäänyt minulta väliin. No, onhan se, mutta on paljon muutakin jäänyt väliin. Paljon olen velkaa kissoilleni, joiden ansiosta en ole täysin kuollut sisäisesti. Koen silti itseni sukupuolettomaksi. Onhan kaikki kissanikin olleet leikattuja!

En mielelläni katso ihmisiä silmiin. Näen sieltä vain sääliä. Miinan silmistä näen  vain rakkautta. Totesin sen taas eilen kiitollisena. Miina tahtoi tulla makaamaan päälleni. Tarjosin ensin selkääni patjaksi, mutta se ei kelvannut. Miina halusi rinnan päälle, jotta se saisi katsella minua silmiin ja saada samalla silityksiä.

Luulin ennen, että kävelen hiljaa, koska olen asunut suurimman osan elämästäni kerrostalossa ja siellä pitää varoa häiritsemästä naapureita. Tänään ihailin uusia kenkiäni, joilla voin kävellä äänettömämmin kuin lenkkareilla. Sitten tajusin, että en minä pelkästään naapureiden vuoksi hiljaa hiivi. Minä pyrin edelleen olemaan hajuton, näkymätön ja huomaamaton. Kokonaisvaltaisesti pitää olla olematon. Joku saattaa häiriinytyä, jos minä näyn. Joku äiti, joka tahtoo kehuskella hienosti kasvatetuilla lapsillaan. Hyvin on oppi mennyt perille.

En minä silti enää ole vihainen vanhemmilleni. En välitä enää. Tahdon vain sterilaation ja rintojen poistoleikkauksen. Tahdon tuhota hävettävän naisellisuuteni. En saa siitä ihmissuhteissa iloa, koska minulla ei ole ihmissuhteita. Miehet haluavat vain käyttää minua seksileluna. En halua antaa kellekään mahdollisuutta siihen. Tuhoan mielummin itseni kuin annan kenenkään kävellä ylitseni.

Kai minä tarvitsisin ihmisen, joka katsoo minua niin kuin Miina. Eskolle annoin mahdollisuuden siihen. Hän ei kyennyt siihen. Nyt kun enää suostu hänen työntekijäkseen, niin hän ei enää soita minulle. En ihmettele yhtään. Jos minusta ei ole hyötyä, niin minusta ei tarvitse välittää. Sellaisia ovat elämäni miehet!