Voi surkeus! Laitoin kalaa uuniin ja odotin sen kypsymistä. Otin kalan pois uunista ja totesin sen kylmäksi! Uunissa olikin ollut vain valo päällä. Eipä ole tuollaista vielä mulle käynyt. Salattia ja leipää olen vain popsinut pahimpaan nälkään. Loppuillan taidankin vain syödä ja syödä. Ja syödä.

Kävin koirapuistossa pitkästä aikaa ja sen vuoksi en tullut syöneeksi tavalliseen aikaan. Siellä oli ryhmä tyttöjä omien koirien kanssa. Nehän innostuivat opettamaan Pepille ja Roopelle agilityn saloja. Peppi on niin nöyrä, että kyllä se lopulta meni kaikki esteet. Roope ei mennyt esteitä. Jääräpää. Se vain menetti sydämensä yhden tytön huskylle. Voi miten suloista. Nyt ne on molemmat aivan poikki eivätkä tajua edes odottaa ruokaa.

Eilen oli pienet syysmarkkinat yhden kaupan pihalla. Kävin niitä katsomassa ennen kuntosalille menoa. Ne oli suorastaan säälittävän pienet, mutta sain ilmaisen makkaran ja perunasalaattia. Ja sanomalehden. Lehdessä oli kirjaesittely narsistisen äidin varjossa elämisestä tyttärenä. Sehän iski taas kerran suoraan minuun, kun siinä kirjoittaja kertoi ettei muista lapsuudestaan mitään hellyyttä tai rakkautta. Äiti ei edes lukenut hänelle koskaan. Ei minullekaan. Huokaus. Tuntui taas raskaalta.

Näin viime yönä unia, jotka häiritsivät minua. Toisessa seikkailin jossain etsien isän puoleisia sukulaisiani. Ehkä minua sittenkin häiritsee se, etten tiedä heistä mitään. Syvällä syvällä alitajunnassa. Toisessa olin koulussa, mutta aivan outojen ihmisten parissa. Aikaisemmat koulu-uneni ovat aina olleet oikeiden koulukavereiden kanssa. Minä flirttailin siinä yhdelle miesopettajalle, joka oli minuun ihastunut! Kyllä minua häiritsi se aamulla ja ankarasti vaikka kyse olikin vain unesta. Ihan minua hävetti. En minä yleensä näe tuollaisia unia, joissa minä kiusaan toista ihmistä. Parempi kai kuitenkin kiusata unissa kuin elävässä elämässä.