Eilen oli läkähdyttävän kuuma ja tänään näyttäisi tulevan samanlainen päivä. Olin niin hermostunut, että imuroin ja ajoin nurmikon. Tuli huono olo. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että pyjaman housuissa on kaikkein vilpoisinta kävellä. Niinpä eilen illalla ja tänä aamuna käytin koiria lenkillä niissä.

Huonosta olosta huolimatta päätin antaa eilen itselleni kehuja. Pesin pyykkiä ja sain ne ripustettuakin saman päivän aikana. Se ei ole tavanomaista! Kävin illalla koiratreeneissä ja olin siellä yksin. Olisin toivonut koiraihmisten piristävää seuraa, vaikka lähteminen oli raskasta. No, kun ketään ei tullut, niin vein koirat juoksemaan koirapuistoon. Ylitin itseni, kun lähdin liikkeelle eristäytymisen halustani huolimatta.

Viime yö meni levottomissa merkeissä. Roope läähätti koko yön. Sen sitten piti itsepäisesti olla makuuhuoneessa mun kanssa, vaikka viileämpikin paikka löytyisi. Ei sitten nukuttu oikein kumpikaan. Näin levottomia unia. Yhdessä oli Miina jossain uskonnollisessa yhteisössä löytyneenä. En edes tiennyt, että se oli multa hukassa. Kun näin sen, otin sen matkaani ja sain siitä hyvästä poliisit perääni, kun ne ihmiset ei uskoneet, että se oli minun kissani! En kovin usein muista nähneeni Miinaa unissani. Nyt se oli aivan oma itsensä ja juuri sen ikäisenä kuin se on.

Toisessa unessa olin koiravaljakolla liikkeellä kahden muun valjakon kanssa. Toisella, joka kulki meidän perässä, oli kovasti vaikeuksia. Koirat karkaili kesken kaiken tai kompuroivat niin, että reki meni nurin. Ihan pimeetä. Tätä unta edelsi merellä olo ja sitä taas edelsi mummolassa olo. Ei päätä eikä häntää.

Ikkunassa on linnunpaskaa. Syykin siihen selvisi eilen. Haarapääskyillä on kaksi pesää räystään alla. Olin niin reipas, että tuuletusikkunan paskan sain pestyä. Olen sitä usean viikon ajan jo inhonnut. Kunpa ne ei enää osuisi ikkunaan!

Mä en meinaa kestää tätä kuumuutta. Ehkä mä nukun ensi yön keittiössä. Siellä on viileämpi ja Roopekin saa sitten nukuttua. Ensi viikoksi luvataan kylmempää. Sitä odotellaan!!!!!! Ensi viikolla on myös psykiatrille aika. Hermostuttaa. Taas outo ihminen, jolle mun pitää kertoa olevani väsynyt. Taas lääkeorientoitunut lääkäri, joka käskee mun jatkaa cipralexin syömistä. No, siinähän käskee. Ei mun tarvi totella.