Eilen nukuin jonnekin 11:sta mutta toisaalta sain siivottua aika paljon. Illalla huvitti sitten, kun aloin kammata Roopea. Vesittyi imuirointi samantien... Pyykkiäkin olen pessyt. Olihan se pakko, kun sukat loppui. Mikä ihme siinä taas on ollut niin vaikeaa, että vasta pakon edessä kykenee ryhdistäytymään? Kai sitä pitää olla tyytyväinen, että edes silloin saa itseään niskasta kiinni.

Tänään olisi ollut mätsäri pitkästä aikaa, mutta aamulla kun kello soi, en kyennyt nousemaan. Heräsin nimittäin taas aamuyöstä enkä oikein nukkunut sen jälkeen. Ihan turha minun on itseäni kiusata koiratapahtumien vuoksi. Pärjätään me ilmankin.

Toissapäivän kauppareissu ei mennyt yhtään putkeen, kun en ollut tehnyt kotona listaa. Tänään on siis lähdettävä taas kauppaan. Onkohan se aukikaan? Toivottavasti. Käydään sitten koirien kanssa puistossa samalla. Saavat juosta taas vapaana turvallisesti.