Kävin eilen hakemassa taas vähän tavaroitani Eskon luota. Marjanpoimuria kaipasin, mutta eihän sitä löytynyt mistään. Liekö täällä jossain kotona tai lentänyt roskiin. En voi olla varma mistään. Esko jaksoi kertoi alusta asti, kuinka paljon turhaa tavaraa minulla on. Itse asiassa kaikki omistamani oli Eskosta turhaa. Eläimissäkin oli liikaa vaikka ne sentään antoivat nukkua yöllä toisin kuin eräät muut koirat.

Tuosta voi jo vähän päätellä, kuinka pahasti minuun iski täydellisen arvottomuuden tunne. Voiko olla niin, että nyt vasta tajuan miten arvottomana minua on kohdeltu vai muistanko vain "tahallani" väärin? Mahdotonta sanoa. Joka tapauksessa olen tullut siihen tulokseen, että minä olen hyvä saalis kelle vain. Esko ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen mies. Minusta ei olisi ikinä tullut minkään arvoinen siinä talossa. Kiitosta sain vain silloin kun laitoin muille ruokaa. Muissa asioissa minun haluja tai tarpeita ei otettu huomioon millään lailla. Onneksi en törmännyt kehenkään. Olisin ollut melkoisen ikävä...