Mä vaan makoilen sängyssä tai istun aikaa tappamassa koneen ääressä. Mulla on hirveän tylsää! Toisaalta mä nautinkin tilanteesta. Erityisesti siitä, että tekee mieli tehdä jotain. Se on tervettä. Masentunut haluaa vain maata ja säästää energiaa. Minä haluaisin jo saada jotain aikaan. Lepo on tehnyt hyvää.

Olikohan se viime viikolla, kun tein pitkästä aikaa masennustestin ja sain 17 pistettä. Lievä masennus. Tietysti syksyllä mun oloni on ennenkin piristynyt, mutta nyt odotettavissa oleva työ innostaa. Harmi, että sen vuoksi jouduin karsimaan kansalaisopiston kursseja, mutta mielummin näin päin!

Vielä ainakin viikon ajan käsi siteessä. Lääkäri tosin sanoi, ettei tarvi toista kontrollia, mutta minä tahdon olla varma murtuman tilanteesta ennen kuin poistan siteen. Sitäpaitsi kirurgi suositteli kahta kontrollia, joten aion varata huomenna ajan röntgeniin. On tuo käsiparka niin kärsinyt tällä viikolla. Ensin kaupasssakäynti raskaiden kantamusten kanssa ja sitten kissan kohtaaminen lenkillä. Kalle-kissa kyyristeli tien pientareella kunnes Roope melkein astui päälle. Sitten vasta se säntäsi karkuun. Älytöntä. Tietysti Roope yritti juosta perään. Kissojen kanssa on yhtä hauska juosta kuin koirienkin. Kalle olisi niin menettänyt henkensä, jos Roope tekisi pahaa kissoille. Onneksi se vain leikkii.

Tylsää. Kohta vois lähteä tiskaamaan.

Rupesin ajan kulukseni opettamaan Pepille avaimen etsimistä. Saas nähdä meneekö hukkaan se, mutta Pepille toki ylimääräiset makkarat kelpaa mainiosti. Lienee koirillakin tylsää, kun lyhyitä lenkkejä kuljetaan eikä käydä missään. Ei ne sentään valita toisin kuin minä!