Eskolle ei riitä ystävyys. Mä oon toistanut kyllästymiseen asti, ettei meillä ole mitään yhteistä. En minä osaa enää viihtyä hänen seurassaan. Tajusin, että loppujen lopuksi mulla on tylsää. Minusta oli tylsää aikoinaan käydä jollain vanhojen koneiden messuilla tai Kalajoen mökillä. Esko taas ei lähde mun kanssa mihinkään koiraleirille, vaeltamaan, laulamaan tai urheilemaan. Yhden kerran hän lähti koiranäyttelyyn ja hän hermostutti mua niin, että mä hermostutin koirat. Se on ainut kerta, kun Roope on murissut toisille koirille näyttelyssä. Ei ollut kiva juttu.

Kaiken lisäksi mulla on yhtäkkiä herännyt biologinen kello tikittämään. En mä lasta oikeastaan halua, mutta oon surrut sitä, ettei mulla ole mahdollisuutta hankkia lasta. Mulla ei oo miestä, jonka kanssa lapsen haluaisin ja oon muutenkin liian väsynyt. Huostaan se lapsi joutuisi niin että vilahtaisi. Esko on mua 21 vuotta vanhempi. En mä rupea vanhan miehen kanssa lapsia tekemään. En mä osaa siitä asiasta olla muuta kuin katkera. Kun en mä luota mun koirienkaan hoitoa Eskolle, niin miten mä voisin lasta sille luottaa! En mitenkään. Tunnen itseni vain jotenkin vajavaiseksi naisena. Eikä Esko ainakaan mitenkään sitä asiaa edesauta.

Toisaalta mun sydän särkyy siitä ajatuksesta, että Esko oikeasti rakastaa mua. Musta tuntuu tosi pahalta jättää sellainen ihminen, joka toivoo mulle vain hyvää. Toteutus ei vain juuri koskaan onnistu. Esko on onnistunut haukkumaan lähes kaiken, mikä on mulle tärkeää. Viimeisin asia hänen käsittelyssään oli mun syömistottumukseni. Hän veti herneen nenäänsä, kun mulle ei kelvannut hänen tarjoamansa ruoka: liha, kastike ja perunat. Kysyin vain, että missä kasvikset on. Miksi on niin vaikeaa tarjota sellaista ruokaa, joka on MINUN makuuni? Miksi minun pitäisi aina joustaa omista tottumuksistani? Ei minun toiveissani ole edes mitään vikaa! En minä jaksa aina puolustautua. Ei minun pitäisi joutua puolustautumaan. Sitten kun minä moitin Eskoa siitä, miten hän puhuttelee minua, niin minä kuulemma haukun Eskoa huonoksi ihmiseksi. Puhuisi mulle sitten nätisti! Miksi aina pitää lähteä siitä, että minun pitäisi muuttta tapojani? Minusta Esko ei vain oikeasti hyväksy minua sellaisena kuin olen. Tätä Esko ei tietenkään myöntänyt. Kuten ei edes sitäkään, että olisi moittinut mun syömisiäni. Jälkikäteen on helppo kieltää kaikki. Tyhjästähän minä loukkaannun. Ilmeisesti. 

Eskon sietäminen kyllä ainakin antaisi tilaisuuksia pettyä ja yrittää opetella sietämään sitä. Jotenkin ei kuulosta hääviltä. Minä tarvitsen parisuhteelta enemmän kuin vain mahdollisuuksia itseni kehittämiseen. Minä tarvitsen prinssi uljaan, joka ilahduttaa minut ojan pohjasta poimimallaan kukkakimpulla. Minä haluan romantiikkaa. Minä haluan tuntea itseni halutuksi ja hyväksytyksi!!!!! Minä haluan haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta. Minä haluan miehen, joka ei lähde karkuun, kun minä kerron suhteessa olevista ongelmista. Minä haluan nauttia yhteisestä ajasta. Eskon kanssa minulla ei ole mitään noista. Toisaalta en halua olla yksin. En tiedä yhtään, mitä tekisin, joten suljin kännykän. Yksin oleminen nyt kuitenkin on se, mihin olen kasvanut. Sen minä osaan.

Voisin varmaan olla lähes onnellinen yksin, jos vain hyväksyisin sairauteni. Lakkaisin ajattelemasta, että mun pitää parantua. Ei se onnistu noin vain. Mun päätökseni ei ole asiaan vaikuttanut millään lailla. Mä olen sairas varmaan loppuikäni ja sillä siisti. Enhän minä nyt ainoa ole, joka tämän kohtalon kokee. Sairas ja yksin. Toisaalta pärjään ihan siedettävästi jokapäiväisissä askareissani. Jaksan urheilla ja laittaa itselleni terveellistä ruokaa. Pidän itsestäni huolta, enkä anna itseni rapautua. Se on kyllä paljon se. Jos nukunkin paljon, niin mitä väliä? Ei mulla ole aamulla kiire mihinkään. Ei mua kukaan kaipaa missään. No, hyvä on. Tuo ei ehkä pidä paikkansa. Esko kaipaa mua. Hänellä vain ei ole mulle mitään annettavaa. Tai sitten hän ei kykene siihen, mitä mä haluan. Minä olen vaativa ihminen. Toisaalta minä myös annan paljon. Enkä minä jaksa olla ainoa, joka antaa.

Niin, mikäs mulla on mökissäni kököttäessä. Ihan hyvä elämä mulla on. Pitäisi vain vielä uskoa tuo.