Hyvin nukutun yön jälkeen on helppoa voida hyvin. Eilenkin meni aivan levollisissa tunnelmissa. Aamulla kävelin koirien kanssa 5 km ja iltapäivällä 4 km. Jälkimmäisellä lenkillä Roopella oli vauhti päällä. Päätin uskaltautua kickbike-lenkille sen kanssa. Muuten olisin jättänyt sen tälle päivälle, koska Roope on vähän ontunut parina aamuna, mutta iltapäivällä taas ei. Jaloista en oo löytänyt mitään kipukohtia.

Koska meitä oli kaksi vammaista, niin otettiin ennen lenkille lähtöä molemille särkylääkettä. Otin valjaat käteen, eikä tarvinnut kutsua koiria paikalle! Roope juoksi heti luokse ja pujotti päänsä valjaisiin. Lähtö sujui hyvin, vaikka mua pelotti kovasti, että miten mun käden kanssa käy. Alkumatkasta Roope meni vähän epäpuhtaasti, mutta lopussa ei mitään aristusta ollut näkyvissä. Pihaan päästyämme Roope otti vielä loppukirin laukallakin. Ei siis kipeytynyt jalka juoksemisesta. Toivottavasti tuo onnahtelu johtui vain pitkistä kynsistä. Sain ne leikattua monen viikon tauon jälkeen lopultakin. Peppi pääsi Roopen jälkeen omalle lenkilleen. Se on sitten hassu, kun alkumatkan se juoksee hirveällä innolla ja puolen kilometrin jälkeen se ikään kuin unohtaa, mitä oli tekemässä. Hädin tuskin uskaltaa enää juosta edellä vaikka kuinka kehuisin ja kannustaisin. No, saapa juosta edes vähän matkaa täysillä.

Tänään vietetään sitten lepopäivää. Minä tosin kokeilin crosstraineria pitkästä aikaa. Sehän onnistuu vallan mainiosti tällä kädellä, kun ei siinä tarvitse/pysty liikkuttamaan kättä kovin laajasti. Juoksemista yritin vähän matkaa eilen kävelyllä ja hartia on niin jäykkä, ettei se onnistu kunnolla. Viisi minuuttia crossarilla riitti ensimmäisellä kerralla. Ihan hyvin tuntui reisissä ja hengästytti. Pikkuhiljaa nostetaan sillä sitten kadonnutta kuntoa. Paino ei sitten noussut pakkolevon aikana ollenkaan, vaikka aluksi siltä näytti. Pari kiloahan se jopa kohosi, mutta turvotusta se vain oli loppujen lopuksi. Tänä aamuna paino oli jälleen entisissä lukemissa. Tuli toki siitäkin hyvä mieli tälle päivälle!

Mä en jaksa enää uskoa noiden luontaistuotetarvikkeiden hyötyyn. Pidin varmuuden vuoksi kolmen viikon ajan taukoa kalanmaksaöljystä ja ei se ole vaikuttanut suuntaan eikä toiseen. Eikä sen aloituskaan aikoinaan ole mitään vaikutusta saanut aikaan. On kai ne terveydelle silti hyödyllisiä, mutta en menisi väittämään niiden auttaneen minua kuntoutumaan. Aika ja ajatteleminen ovat tuoneet viisautta päähäni. Kirjoittaminen tähän blogiin on varmasti osaltaan ollut hyödyllistä ja auttanut minua asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Yksin ollessa on niin helppoa dramatisoida ja liioitella kaikkea. Koirien kanssa touhuaminen on saanut minut puuhailemaan enemmän ja unohtamaan oman pahan oloni. Miinan kanssa taas olen rentounut ja lähes meditoinut. Elämän pikkuharmit ei tunnu Miinan kanssa kovin tärkeiltä. Itse asiassa Miinan kanssa en tunne itseäni muuta kuin onnelliseksi. Olen saanut maailman parhaimman lahjan. Siitä ilosta laitoin kiitosviestin sille ihmiselle, jolta aikoinaan Miinan pentuna sain. Miina on siitä erikoinen täysin ilmainen kotikissa, että muistan vielä sen kasvattajan nimen ja sain yhteystiedot netistä. Muiden kissojeni kasvattajista minulla ei ole mitään käsitystä.