Piha on yhtäkkiä täyttynyt kukista. Pari unikkoakin on talon takana nokkosten edessä. Ehkä niitä oli viime kesänäkin siinä. En ole aivan varma. Kaunista! Herneet on jo palkoasteella. Kohta saan syödä tuoreita luomuherneitä.

Kävin eilen potkupyörän kanssa uimassa. Enhän minä jaksanut potkia kovinkaan kauas. Varsínkin paluumatkalla olin aivan poikki. Sen verran paljon uin. Roope oli innoissaan nähdessään potkupyörän. Se olisi kovasti ollut halukas lähtemään mukaan juoksemaan. Ressukka. 

Eilen keittelin marjamehua karpaloista, punaherukoista ja raparperista. Tyhjensin pakkasen vanhoista marjoista, jotta saan tilaa mustikoille. Tuli muuten tujua mehua! Saa aika lailla laimentaa, että pystyy juomaan. Jospa siinä olisi kaikenlaista terveellistäkin.

Eikun kirjaprojektista tuli mieleen terapeutin kehotus kirjoittaa omista kokemuksista kirja. Minulla on kovasti ideoita sen suhteen, mutta en ole saanut aloitettua. Eilen tajusin lopultakin, mikä minua jarruttaa. Suhteeni Reijon kanssa ei olekaan vielä täysin käsitelty. Olen siitä monen terapeutin kanssa puhunut ja silti haluan vain painaa sen unohduksiin. Pelkään edelleen, että hän ottaa yhteyttä. En olekaan vielä täysin valmis purkamaan sitä aihetta kirjoittamalla. Minua toisaalta myös hävettää se, että peruin rikosilmoitukseni. En halunnutkaan oikeuteen puhumaan raiskauksesta. En myöskään halunnut ottaa sitä riskiä, että häviän! Olisi ollut kamalaa, jos oikeus olisi ollut sitä mieltä, että minulle ei ole tehty vääryyttä! Reijo myöhemmin kertoi sanoneensa lausunnossa, että kyseessä oli vain normaalia parisuhdekäytöstä... Olin jo päättänyt silloin parisuhteen! Olisin voittanut mennen tullen. Silloin vain olin jo perunut rikosilmoituksen. Kyllä minua kadutti. Jos joskus alan kirjoittaa sitä kirjaa, taidan tarvita nyrkkeilyhanskat viereeni. Nytkin alkaa jo kiukuttaa niin kovasti!