Kävin tänään lähes tyhjällä kuntosalilla. Olisin hyvin voinut käydä eilenkin, mutta mulle tuli aivan kertakaikkisen vastenmielinen olo koko ajatuksesta. Hartiani olivat tänä aamuna jo muistuttamassa siitä,että nyt on mentävä. Ei ne pahasti olleet kipeät, mutta vähän kireän oloiset. Kuntosalilla ei ollut kauhean kuuma, kun se sijaitsee kellarissa. Tuulettimen laitoin kuitenkin päälle ja kävin sen edessä vähän välilä jäähdyttelemässä. Olo oli aika vetelä ja hiki virtasi. Ihan hyvillä painoilla sain kuitenkin tehtyä. Venyttely oli jo todella tarpeen. On se kumma, ettei kotona tule venyteltyä vaikka aikaa on.

Kotiin päästyäni lämmitin ruoan. Osan ruuasta annoin koirille suosiolla, koska olin jo täynnä. Siis minä lopetin syömisen ennen kuin lautanen oli tyhjä! Sitä ei juuri koskaan tapahdu... Jos tekisin niin välillä, niin painokin voisi pudota. No, eipähän ole noussutkaan. Se on tärkeintä.