Tänään oli jännittävä päivä. Olen käynyt syksystä asti kansalaisopistossa karaokekurssia. Nyt oli sen "päättäjäiset" eli konsertti. Menimme nuorisoseuralle pari tuntia ennen konsertin alkua koristelemaan paikkoja. Sydämiä ja kukkia lavan reunoille. Tuli aika kivan näköinen.

Harmittelin, kun oma vuoroni oli vasta 13. En onneksi ole taikauskoinen! Olisin vain mielummin ollut alkupäässä, niin jännitys olisi ollut nopeammin ohi. Yllättävän nopeasti aika kului hienoja esityksiä kuunnellessa. Lavalle mennessä alkoi jaloissa ja käsissä tuntua vapina. Kun aloin laulaa, hämmästyin täysin. Ääneni oli aivan mahtava! En ole ikinä laulanut niin hyvin! Muut sanoivat jälkeenpäin, että vapina ei näkynyt yhtään. Olin näyttänyt rennolta! Mieletön kokemus. Väliajalla kävimme kahvilla ja ventovieras nainen sanoi minulle, että minulla oli porukan paras ääni.... Häkellyttävä kehu... Tajusin sentään kiittää enkä alkanut väittää vastaan!

Aika meni kuin siivillä, kun oli mukavaa. Lopuksi saimme kansalaisopistolta ruusut. Kun ihmiset olivat lähdössä, aloimme poistaa koristeluja. Sydämet lähtivät uusiokäyttöön ilmeisesti sydänyhdistyksen tapahtumaan.

Päivä ei onneksi loppunut tuohon. Osa lähti läheiseen karaokebaariin syömään. Puimme siellä konserttia ja moni jatkoi laulamista ruuan lomassa. Olisi kai siellä voinut olla vaikka kuinka myöhään... Hyvä, että tulin kuitenkin ajoissa pois. Nukuin viime yön kohtuullisen levottomasti ja nyt on olo todella uupunut. Mieli on silti iloinen. Miten se muuta voisi ollakaan?

Koirat olivat päivän tarhassa. Ne ottivat sen aika raskaasti näköjään. Kotiin tultuani annoin niille ruokaa ja silittelin vaikka kuinka kauan. Sitten ne nukahtivat. Yhtäkkiä ovelta kuului koputus. Kumpikaan ei reagoinut!!!! Roope nousi ylös vasta kun minä lähdin ovelle. Siis Peppi oli aivan hiljaa???? On se väsynyt, poloinen. Siellä oli nuorimies, joka kauppasi jotain puutöitään. Näytti olevan polkupyörällä liikkeellä. Tuossa sohjossa ja vesisateessa! Oli sekin paikkaan eksynyt. Enpä olisi ikinä uskonut, että tänne noita huonosti suomea puhuvia kaupustelijoita päätyy. Niin, en ostanut mitään. En todellakaan tarvitse yhtään enempää koristeita...

Niin kuin päivä ei olisi tarpeeksi hyvä, niin ihastukseni onnistui taas ilahduttamaan minua. Sen verran niitä tunteita vain on, että kaikki huomio on minusta hellyttävää. Kaikki ilo otetaan irti, mikä saadaan!