Eilen kävin fysioterapeutilla, joka käsitteli mun kireitä lihaksiani ja triggerpisteitä. Tänään hartialihas, jonka käsittely (ei sitä voi hieromiseksi sanoa!) sattui eniten, oli aivan turvonnut ja suorastaan tulessa. Lihastulehdus. Että sellainen fysioterapeutti! Olisi pitänyt uskoa ensivaikutelmaani! Minunhan teki heti ensi käynnin jälkeen mieli vaihtaa terapeuttia! Oikeassa olin! Varasin jo toisesta yrityksestä ajan ensi viikolle. Meinasin myös käydä antamassa suoraa palautetta, mutta ovet olivat lukossa, kun tulin paikalle. No, eipä siinä mitään. Huomenna soitan sitten ja perun varatut ajat sekä ilmoitan tulevani maanantaina hakemaan lähetteen pois. Järjestin jo itselleni uuden lähetteen, mutta silloin menee kuulemma uudestaan omavastuuosuus. Minulle tulee siis edullisemmaksi käyttää alkuperäinen lähete loppuun asti.

En minä normaalisti ole omasta mielestäni mikään valittajatyyppi. Oletan aina saavani asiallista ja ammattitaitoista palvelua enkä mene mihinkään valmiina kritisoimaan ja etsimään virheitä. Silti minulle sattuu turhan usein, että petyn ja olen tyytymätön. Turhauttavaa.

On tässä sentään yksi asia, johon olen tyytyväinen. Olen käyttänyt monen viikon ajan neidonhiuspuu-uutetta paleleviin käsiin. Tänään tajusin, että se on auttanut! Lämpötila oli 11-12, tihutti vettä ja minä kävelin ilman hanskoja. Sormeni eivät olleet valkoiset, kuten viime syksynä olisi olleet. En olisi ikinä uskonut, vaikka toivoinkin siitä apua.

Minua toivottiin jo ensi viikolla töihin. En suostunut. Olenhan taas kipeämpi. Olisin kyllä halunnut mennä, mutta kun ei vaan voi niin ei voi. Kaikki aikanaan.

On kai tässä käden kuntouttamisen kanssa ainakin se hyvä puoli, ettei ehdi olla masentunut...Ei vain ole varaa romahtaa, kun haluan käteni ennalleen. Pakko on joskus ihan hyvä asia.