Ollakseni niin järkevä ihminen niin yllättävän paljon annan suurempaa merkitystä joillekin tapahtumille. Joskus vain kohtalo tai mikä lie suurempi voima vääntää mulle rautalangasta, mitä minun pitää tehdä. PITÄÄ.

Olen jo monta viikkoa ajatellut mennä pyytämään yhdeltä tutulta lainaksi peräkärryä. En ole uskaltanut. Tämä sama ihminen on tarjonnut käyttööni soutuvenettä ja käynyt kerran leikkaamassa nurmikkoni. Ei siis mitään syytä uskoa, että hän kieltäytyisi varsinkin kun se kärry on lumen peitossa vailla käyttöä tällakin hetkellä. Avun pyytäminen on minun heikko kohtani. Se vain on mahdotonta. No. Keksin paremman syyn käydä juttusilla. Puut on  vähissä. Tämä sama ihminen on myös tarjonnut puita minulle myytäväksi. Voisin siis käydä kysymässä, jos hän edelleen haluaa myydä puita ja samalla olisi helpompi pyytää kärryä lainaan. Silti, viikot vierivät enkä saa kumpaakaan tehtyä.Eilen tuli postissa kirje tämän henkilön vaimolle! He kun ovat ennen asuneet tässä talossa niin joku lähetti kirjeen tähän vanhaan osoitteeseen. Nyt minun on ihan pakko lähteä käymään heillä. Tietysti voisin myös tiputtaa kirjeen heidän postilaatikkoonsa, mutta kun minulla on asiaakin. Täytyy se hoitaa. Se kasvattaa minua ihmisenä. Juuri siksi se on niin pirun vaikeaa!

Toiveet voivat myös totetua. Kannatta varoa ajatuksiaan. Olen joskus miettinyt, että taideterapia voisi olla mielenkiintoista ja avata minua eri tavalla kuin tavallinen keskusteluterapia. Viime aikoina olen huvikseni soitellut terapeuteille. Haluan seuraavaa lääkäritapaamista varten todistaa, että olen yrittänyt etsiä terapeuttia, koska sellainen on määrätty minulle. Tähän mennessä olen soittanut 5-6 numeroon. Kaksi on vastannut ja kertonut, etteivät ota uusia potilaita. Nyt tulikin vastaan musiikkiterapeutti, joka olisi kiinnostunut. Minua ei tavallinen keskusteluterapia kiinnosta vähääkään, mutta tämä alkoikin kiinnostaa! Innostuin niin paljon, että tänään järjestin itselleni lääkäriajan uutta lausuntoa varten. Kela korvaa musiikkiterapian vain jos lääkäri on siihen erityisesti määrännyt. Taideterapiasta ei ole lääkärien kanssa ollut ikinä puhetta. En edes arvannut, että täälläpäin voisi sitä saada!

Tyytyväinen olen siihen, että kykenen vielä innostumaan ja toimimaan sen mukaisesti. Erityisesti siihen toimintaan olen tyytyväinen!

Nyt kun olen lukenut tuota Monte-Criston kreiviä niin olen yllätyksekseni ollut hyvin tunteellinen. Olen itkenyt ja hymyillyt. Yläasteella tuota lukiessani olin vain uppoutunut ja innostunut mutta tunteellinen en muista olleeni. Taide todella voi auttaa jopa minuakin avautumaan. Tuntemaan itseni paremmin ja löytämään kätkettyjä toiveita ja tunteita. Tähän todella tarvitsen ulkopuolista apua, oli se sitten kirja tai musiikki. Ihmiset saavat minut liian varuilleni.