No niin. On mennyt liian hyvin koirien kanssa. Roope karkasi tänään KAKSI kertaa. Aamulla se sai vedettyä päänsä pannasta läpi. Oltiin syrjäisellä tienpätkällä, joten mulla oli mahdollisuus antaa sen juosta niin paljon kuin se halusi. Lopulta se lähti tutkimaan yhtä autiotaloa ja kuvitteli mun tulevan perässä. En tullut, menin toisen autiotalon pihaan piiloon. Vähän ajan päästä se tajusi hukanneensa meidät ja kyllä se alkoi etsiä ihan tosissaan. Lopulta huusin sille vihjeeksi ja tulihan se suoraan luokse. Nöyrästi antoi laittaa pannan takaisin.

Iltalenkillä päästin Roopen pellolle juoksemaan kuten niin monta kertaa aiemminkin. Se ryökäle vain paluumatkalla muisti nähneensä kissan tienvarressa ja sinnehän se ampaisi. Jäin paikoilleni odottamaan varmaan puoleksi tunniksi. Kuulin Roopen haukkuvan vähän matkan päässä. Jos olisin mennyt keskeyttämään sen touhut, olisin varmaan tehnyt sille väkivaltaa! Tällä kertaa kun Roope oli talojen keskellä. Kaikki kotonaolijat kuulivat varmasti Roopen mölinät. Kun lopulta lähdin Roopea hakemaan, niin paikalla oli tosiaan ihmisiä. Yhden talon pihassa lapset ihmettelivät menoa ja Roope seisoskeli kahden auton edessä. Eikä tietenkään väistänyt. Noloa.... Siinä vaiheessa se alkoi jo olla kyllästynyt. Minut nähdessään se lähti iloisesti tulemaan luokse. Hillitsin onneksi itseni ja annoin luoksetulosta jopa nakkiakin palkaksi. Kotimatkan pakotin kyllä koirat kävelemään mun perässä! Roope tajusi ja nätisti käveli perässä. Kyllä mä odotin, että joku tulee moittimaan mua... Luultavasti asukkaat on lähinnä tyytyväisiä kun koira saatiin kiinni eikä jäänyt auton alle. Välillä tuntuu, etten ansaitse noin kilttejä naapureita.

Häpeään ei onneksi kuole. Päinvastoin se varmaan tekee silloin tällöin ihan hyvää.

Tein vähän muutoksia mun nettideittiprofiiliin. Siellä on vähän aikaa ollut lause, joka varmasti on karkoittanut miehiä Sana masennus ei näytä olevan pelottava, mutta sana hullujenhuone on liikaa. Välillä meinasin jo poistaa koko profiilin. Sitten päätin käyttää sen paremmin hyödyksi. Ihan hyvin voin opetella flirttailemaan tuntemattomille miehille ja vaihtaa viestejä vaikken haluaisi tavata. Juuri tuo minua pelottaa eikä se tunnu helpolta. Yhteen flirttiin en kyennyt reagoimaan ollenkaan. En kertakaikkiaan pystynyt suostumaan flirttiin enkä kieltäytymäänkään. Ensi kerralla suostun siihen,oli se kuka tahansa. Kun ei siitä ole mitään haittaa, niin mitä väliä! Ihme, kun pitää tuollaisista tehdä niin iso juttu. Mulle se vain on.