Terapeuttini itse kertoi, että terapian on tarkoitus olla turvallinen ihmissuhde. Terapeutin kuuluu olla luotettava, muuten terapia ei onnistu. Toisaalta terapeutin kuuluu myös herättää tunteita ja ottaa vastaan kaikkia niitäkin tunteita, jotka kohdistuu oikeasti muihin ihmisiin. Tämä siis anokille tiedoksi. Hän kun kuvittelee, että terapeutilla ei ole suurta vaikutusta masentuneen paranemisessa. Masennus on sairaus! Siitä ei parane itseään niskasta nostamalla! Muuten olisinkin parantunut jo vuosia sitten.:(

Terapeuttini on monta kertaa jo sanonut, että olen edistynyt harppauksin. Että kyllä minä sitä ajatustyötä teen! Itsesääliä? Hylkäämistä ja yksinoloa olen vauvasta asti saanut kestää. Terapeutilta, jonka pitäisi olla elämäni ensimmäinen luotettava ihminen, en sitä enää kestä. En oikeastaan suostu kestämään. Minun ei tarvitse. Kyse ei ole itsesäälistä, vaan siitä että olen oppinut ANSAITSEMAAN ENEMMÄN. Minä en ansaitse sitä, että minut unohdetaan. Minä en enää suostu olemaan kiltti ihminen, joka odottaa nurkassa, että jollakin olisi aikaa minulle. Minä en matele enää. Minä ilmaisen vihaani ja kiukkuani. Se, jos mikä on terveellistä!