Eilen katsoin lopultakin kellariin ja olihan sinne ilmestynyt vettä. Virittelin pumppua, mutta ei se jostain syystä kunnolla alkanut tyhjentää vesiä. Ei voi käsittää. Täytyy kokeilla uudelleen. Kävi mielessä heittäytyä avuttomaksi ja soittaa Esko paikalle, mutta en jaksanut. Kai se alkaa joskus toimia. Häipyy ne vedet sitten itsekseenkin, jos en saa pumppua toimimaan. Eilen ei huvittanut lähteä juoksemaan, joten aloin lämmittää takkaa. Siitä se vasta ilo aukesi... Hormi veti salakavalasti osittain. Sen verran savua tuli kuitenkin sisälle, että palohälytin rupesi soimaan. En käsitä, miten se tuolla lailla tekee. Olisikohan siellä hormissa jotain???? Ilta meni sitten vähän väliä lehteä heilutellessa hälyttimen alla. Oli oikeastaan vähän koomista. Parasta oli se, että en stressannut tilanteesta niin kuin viimeksi kun savua tuli sisään. Hälyttimen ääni nyt tietysti on niin kamala, että siitä yksin jo nousee adrenaliinitasot. Mutta sain kuin sainkin pidettyä itseni rauhallisena ja siitä olen tyytyväinen.

Tänään on ollut ohjelmassa renkaiden vaihtoa, koiranruuan ostoa, reseptin uusintaa, tilin lopetusta ja kaupassa käyntiä. Reseptin kanssa meinasi käydä huonosti, kun en löytänyt sitä mistään. Siivoamisen seurauksena mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, missä se olisi. Aika pitkä aika on siitä, kun olen viimeksi reseptiä tarvinnut. Ne kun on kaikki mulla muovivihon sisällä. Etsin jo eilen illalla ja tänään meni tunti ennen kun se lopulta löytyi. Jos sitä ei olisi löytynyt, niin peli ei olisi ollut menetetty. Soitto terapiakeskukseen olisi varmasti auttanut. Jälleen kerran huomasin, että en halua heittäytyä avuttomaksi. Siispä etsin reseptiä kunnes löysin.

Jälkeenpäin huomaan, että olisin voinut haastaa itseäni oppimaan uusia käytösmalleja, jos olisin heittäytynyt avuttomaksi. Se on minulle hyvin vaikeaa. Ei, se on mahdotonta. Minä en voi olla avuton. Minun täytyy pärjätä tilanteessa kuin tilanteessa yksin. Se ei ole kovin järkevää aina. Minun pitäisi ja kannattaisi opetella pyytämään apua. En minä sitä opi sietämään ellen harjoittele. Käytännössä huomaan vain harjoittelevani yksi pärjäämistä kerta toisensa jälkeen.

Ainakin olen luopunut renkaiden vaihdosta itse. On kai sekin jotain. Muistan muutama vuosi sitten, kun välttämättä halusin itse vaihtaa. MINÄ OSAAN JA TEEN KAIKEN ITSE. Olen sentään vähän oppinut hellittämään. Nykyisin maksan mielelläni rengasliikkeelle vaihdosta. Sain renkaaani vielä pestynä autoon. Olen nimittäin löytänyt hyvän liikkeen, jossa on mukava asioida.

Eilen illalla luin ennen nukkumista tunnelukkokirjaa, mikä osoittautui huonoksi valinnaksi. Muistoja nousi mieleeni ja jouduin itkemään aika lailla. Sinänsä hyvä, että itkin. Olen ollut jotenkin lukossa viime aikoina. Yöunet jäi vain lyhyiksi. Minun lyhyiksi tarkoittaa noin 7 tuntia.