Viime päivinä olen ollut väsyneempi ja väsyneempi. Aamuisin tuntuu, etten herää ollenkaan. Koirien kanssa kävellessä tekisi mieli nukahtaa kesken kävelyn. Raskasta on.

Laitoin kaikesta huolimatta työkkäriin hakemuksen yrittäjäkoulutukseen. Minulla on ollut jo parin vuoden ajan ajatus yksityiseksi eläinlääkäriksi ryhtymisestä.Mitä pidempään aikaa kuluu, niin sen hermostuneempi olen. Tulevaisuus suorastaan ahdistaa. Ihan niin kuin lapsena ennen kuin tiesin, miksi haluan isona! Olen taas siinä tilanteessa, ettei minulla ole mitään selvää halua mihinkään. En minä halua yrittäjäksi oikeasti, mutta jotenkin on vain tehtävä jotain. En edes välttämättä pääse sille kurssille, joka alkaa jo huhtikuussa. Tein kuitenkin jotain tulevaisuuden eteen nyt. Yrittäjäkoulutuksia tulee kyllä uusia.

Kävin tekemässä sikalatarkastuskäynnin ja nyt haisen. Pitäisi tietysti käydä suihkussa, mutta kun ei huvita. Pikku-Liisukka niminen emakkoni oli tehnyt toisen pahnueensa. Vähän oli porsaita, mutta olivat oikein kauniin paksuja. Pikku-Liisukka on minun oma ruma emakkoni, jonka hoidin vastasyntyneenä juottamalla lehmän ternimaitoa tuttipullolla. Ilman minun antamaa hoitoa sillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta jäädä henkiin, sillä se oli säälittävän pieni. Se eli sisätiloissa neljä päivää. Sitähän piti keskellä yötäkin syöttää. En vieläkään tiedä, miksi minun kävi sitä niin kovasti sääliksi, että halusin sitä hoitaa. On siellä sikalassa usein noita pieniä reppanoita. Tämä yksi kävi suoraan sydämeeni. Ruma se on siksi, että sillä on mutkainen selkä. Normaalisian selkä on kauniin suora. Pikku-Liisukan tunnistaa selästä jo kaukaa.

Koirilla oli tänään jännittävää päiväkävelyllä. Tienpientareella oli auton alle jäänyt jänis. Minun piti ottaa se mukaan kotiin, koska muuten Roope olisi jäänyt syömään sitä siihen. Hitaasti käy jäisen jäniksen syöminen. Roope on nyt syönyt sitä lähes kolme tuntia ja ei siitä paljon ole hävinnyt. Roope ei tietenkään voi luovuttaaa ja tulla sisälle syömään nappuloita. Raakaruoka on koiralle valtavan antoisaa ja palkitsevaa. Iloitkoon, kun kerran voi.