Ajattelin nyt höpistä vain kaikenlaista sekalaista siitä, mitä tänään on tapahtunut.

Aamulla heräsin virkeänä vähän yli kahdeksan. Olin tosi yllättynyt. En nukahtanut uudestaan vaikka jäin pötköttelemään. Ylös ulos ja lenkille. Menin koirien kanssa tavallista pidemmälle lenkille, jotta pääsin metsätielle. Roope juoksenteli onnellisena sinne tänne. Peppiä en uskalla samanaikaisesti laskea irti, mutta kehuin sitä makkaran voimin aina kun se lakkasi kiskomasta. Kivaahan silläkin oli kuitenkin metsähajuja saada nenäänsä. Loppumatka oli lähes tuskainen Roopelle, kun oli niin lämmin. Se olisi kävellyt mieluiten vain ojia myöten. Kotona se halusi jäädä ulos nurmikolle ja kuistin alle se sitten meni nukkumaan. Roope totesi sen jo viime kesänä mieluisimmaksi paikaksi kuumalla ilmalla.

Olin niin reippaalla tuulella edelleen, että laitoin pyykkiä koneeseen ja aloin sitten pestä ikkunoita Miinan huoneessa. Miina oli erittäin kiinnostunut ja lopulta se haisteli avoimesta ikkunasta hajuja niin innoissaan, että hyppäsi viimein pihalle. Eihän se reppana uskaltanut mihinkään mennä talon vierestä, joten vähän ajan päästä hain sen sisälle. Uni maittaa nyt Miinallekin. 

Äsken söin oikein terveellistä ruokaa: kuhafileitä, perunoita ja salaattia. Olen opetellut jättämään leivän pois, koska ruoan määrä on minun lautasella niin suuret, että leivästä ei tule kuin ylimääräistä energiaa. Hyvin toimii. Syönhän minä sitä leipää sitten muulloin ihan tarpeeksi. Viitisen kiloa on vielä pudotettavana. Kilo kävi jo poissa, mutta tuli takaisin. Oikeastaan odotinkin sitä. No, nyt olen liikkunut tosi paljon ja vahtinut vielä ruokamääriä maltillisemmiksi, joten tuloksia luulisin tulevan pikkuhiljaa. Minulla jostain syystä paino tippuu aika jyrkästi eikä tasaisesti. Onhan se silloin tällöin kiva yllätys, kun paino putoaa puoli kiloa noin vain ja pysyy poissa. Toisaalta välillä menee tosi pitkään ettei mitään tapahdu. On vain kestettävä. Ylimääräisiä herkkuja ei nyt tule ostettua, kun rahatilanne on niin huono. Jotain iloa siitäkin! Banaanit ja viinirypäleet tuntuu nyt herkuilta. 

Mitähän sitä tänään puhuisi terapiassa?