Miksi ihmeessä, kun tekee jotain väärin, niin mieleen nousee ajatus, että minä ihmisenä olen huono? Eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä! Aivan naurettava yleistys, mutta niinhän suurin osa ihmisistä taitaa ajatella. On vaikea epäonnistua, vaikka kaikki ihmiset epäonnistuvat joskus. Kukaan ei ole täydellinen. Minä en nyt tehnyt sen kummempaa kuin pistin pari kuormansidontaliinaa täysin solmuun. Sain ne kyllä vaivalla selvitettyä, mutta ajattelin samalla olevani huono, kun en osannut niitä käyttää. En minä niitä alunperinkään halunnut ostaa, mutta rautakaupassa ei ollut sitä, mitä etsin. Olisin ehkä voinut pyytää käyttöopastusta, mutta en tajunnut ostaessani, että en oikeasti osaa niitä käyttää. Enkä minä olisi uskaltanut sitä varmaan myöntääkään. Ihan älytöntä!

Mokaaminen, epäonnistuminen on siis jotain, mihin pitäisi olla varautunut. Se on oikea taitolaji ja vaikea sellainen! Enkö ole lapsena epäonnistunut riittävästi vai enkö ole nähnyt mallia siihen suhtautumisesta? Varmaan molempia. Jotain pikkujuttuja voi kyllä julkisesti tunnustaa facebookissa. Joitain mokia on vaikea tunnustaa edes täällä. Itse asiassa minähän vältän tekemästä sellaista, missä voi epäonnistua. Koska epäonnistuminen on todennäköistä ja sen kestäminen mahdotonta.

Vähän minä olen itse asiassa yrittänyt opetella sietämään epätäydellisyyttäni. Meninhän minä karaokekurssille. En minä aina laula puhtaasti lauluja, mutta olen opetellut sietämään sitä. Tuo oli sinänsä helppoa, koska ei kaikki muutkaan ole täydellisiä laulajia. Pitäisi nostaa rimaa, jotta voisi oppia paremmaksi tässä asiassa. Nyt en vain keksi tähän hätään, mitä voisin tehdä.