Tällä kertaa matkattiin Roopen ja Pepin kanssa Tuurin kaikkien koirarotujen näyttelyyn. Peppi oli aika hermona ja räkytti kovasti toisille koirille, joten pienen paikkojen katselun jälkeen, vein sen autoon takaisin. Ilma oli pilvinen ja viileä, joten auton lämpenemistä ei tarvinnut pelätä. Peppi myös viihtyy erittäin hyvin autossa. Kauan sen ei tarvinnut siellä yksin olla. Roope sai erittäin hyvän laaatuarvostelun ja malamuuttikehän loppumisen jälkeen palasin autolle.

Kehän laidalla arvostelua seurasi ihminen, joka ei harrasta itse koiria. Hän kertoi minulle katsoneensa, kun samassa ryhmässä kanssani oli toinenkin uroskoira. Sen ohjaaja potkaisi koiraansa seisomaan ryhdikkäästi aina kun tuomari katsoi poispäin. Minulle ei tulisi mieleenikään kohdella koiraani niin! Eihän siitä polvella tönäisemisestä kipua varmasti aiheudu, mutta en edes usko kyseisen koiran oikeasti mitään sellaista tarvinneen. Tuli vain tästä sellainen olo, että ei tämä näyttelyhomma oikein kivalta tunnu. Miten ihmeessä voi olla sellaista koiraharrastusta, jossa koiria "pitää" potkia tai töniä? Mitä ihmisten päässä oikein liikkuu?