Kirjoittaminen on tökkinyt viime päivät ja kunnolla. Sen sijaan pihahommat on maistuneet. Tosin reilu tunti päivässä on ollut se, mitä oon jaksanut käytännössä. Oikein tyytyväinen olen siihenkin. Paljon olen saanut aikaan. Piha on lähes haravoitu. Suurimman osan siitä kyllä haravoin jo syksyllä. Siitä olen erittäin tyytyväinen itseeni. Takapihasta tosin riittäisi vaikka kuinka paljon haravoimista, mutta en niitä ole ennenkään haravoinut.

Eilen sain jopa kasvihuoneen pestyä. Oli siellä niin kuuma, että t-paita päällä tein hommia. Olisi pitänyt olla vettä mukana. Meinasin kesken luovuttaa. En silti saanut haettua juotavaa sisältä vaan inspiraation voimasta tein homman ensin loppuun. Kasvihuoneessa näin kauniin vihreitä hämähäkkejä. Luultavasti nämä perushämikset osaavat vaihtaa väriään ympäristön mukaan, koska olen ennenkin nähnyt kasvihuoneessa erikoisen värisiä hämiksiä. Taisivat olla valkoisia viimeksi. Kauniita joka tapauksessa.

Eilen illalla sain toisen inspiksen. Otin kaapista koiraryijyn pakkauksestaan ja tein sitä lähes pari tuntia. Hitaasti se edistyy, mutta huomattavasti nopeammin kuin kaapissa! Siellä se on ollut jo vuoden odottamassa minua. Tänään olen sitä jatkanut innoissani, mutta ranne valitettavasti kipeytyy. Tämä on ihan ensimmäinen ryijy, jonka olen koskaan tehnyt. Helppoa se kyllä on. Oikeasti ryijyn kuva esittää sutta, mutta kyllä se ihan ilmielävä malamuutti minusta on. :) Siksi sen aikoinaan ostinkin. Tänään sitä onkin hyvä tehdä, kun tuli sadepäivä.

Mulla on kyllä ihan ihme mieliala tänä keväänä. Oli sää mikä vaan, niin mua ei harmita. Ilma tuoksuu joka päivä hyvältä. Ainut, mikä harmittaa on jatkuva väsymys. Toisaalta en ole sille ennenkään antaunut. Teen, mitä tarvii, väsymyksen kanssa. Olisi kyllä ihanaa, jos voisin tehdä kaikkea ilman väsymystä. Kai se joku päivä hellittää. Sen on pakko. Elämä olisi silloin jo ihan liian helppoa, joten siksi kai minä nyt olen väsynyt. Ettei olisi liian helppoa?