Mä järkeilen niin paljon kaikkea, että usein taitaa tosiasiat jäädä piiloon. No, nyt on ainakin yksi asia selvinnyt mulle. Mun ihastumiseni aiheuttaa mulle ahdistusta siksi, etten tiedä mitä se ihminen minusta ajattelee. Järjellä haluaisin, ettei hän olisi minusta kiinnostunut. Tunteella taas torjutuksi tuleminen olisi ihan hirveää. Kai se kertoisi minulle tavalllaan, että minä en kelpaa! Oikeastaan minua ahdistaa oli tilanne miten päin vain: oli hän minusta kiinnostunut tai ei! Eikö ihminen olekin tyhmä ja hankala tapaus? Toisaalta vaikeneminen ahdistaa, toisaalta myöskin avautuminen. Pidemmän päälle pelkojen kohtaaminen voisi olla paras ratkaisu... Äh! Totuus puskee esiin aikanaan... Pitäisi vain rohkaista itsensä ja mennä taas epämukavalle alueelle kasvamaan henkisesti vahvemmaksi.