Eilen sain ihme hajumuiston. Ajatuskin siitä inhottaa. Kaulaliinani oli märkä ja toi mieleen ensimmäisen miesystäväni ihon tuoksun. Hyyy-yyyyi!!!! Niin on käynyt kerran ennenkin. Pitääköhän mun heittää se liina menemään? Siis tämä Reijo raiskasi mua joka ikinen päivä, kun oltiin yhdessä. Ei mikään kiva muisto todellakaan.

Sitten opiskelin taas noita kognitiivisen terapian tunnelukkoja. Mulla oli silloin muutama vuosi sitten viisi tunnelukkoa 11:sta ja on edelleen. En siis ole kyennyt muuttamaan käyttäytymistapojani. Ilmankos olen masentunut. Uusi terapeutti ei ole edes yrittänyt auttaa mua muutosprosessissa. Oli jo aikakin, että tajusin sen.

Kun lueskelin alistumisen tunnelukkoa, aloin muistella viimeisintä kokemusta, jossa se on aktivoitunut ja mitä se tuo lapsuudesta mieleeni. Muistin sen, miten kotityöt oli jaettu mun ja mun veljen kesken. Siis ei mun ja vanhempien kesken vaan lasten kesken! Minä imuroin puolet talosta, mun veli toisen puolen. Mun veli vei roskat ja tyhjensi astianpesukoneen (tosin ei ikinä ilman eri käskyä...). Minä pyyhin pölyt (yök, yök, yök), täytin astianpesukoneen ja silitin lakanoita. Siis mun äiti ei tehnyt muuta kuin ruokaa ja pesi pyykkiä! Minä tein vanhempana lapsena enempi kotitöitä kuin veli ja silti sain saman verran viikkorahaa. Koskaan ei tullut mieleen vaatia enempää.... Kotitöiden lisäksi minun vastuulla oli toki myös kissan hoito, mutta sitähän ei "voi" laskea miksikään, koska se oli mun kissa ja mun vastuulla.... Tämä siis ala-asteikäisen harteilla. Alistumista, alistumista, alistumista. Ja sama meno jatkuu edelleen, kun olen ihmisten seurassa. En osaa muutakaan.

Kaiken lisäksi mä sain aina moitteita huonosti tehdyistä kotitöistä!!!!! Hei haloo!!!! Miten voi lapselta vaatiakaan hyvää jälkeä!!!! Minut synnyttänyt nainen voi. Minähän olin vain piika, en äidin ilo. Olin vaivaksi ja harmiksi... Paskat!!! Olin kiltti lapsi, niin kiltti kuin olla voi!!! Mutta en saanut siitä ikinä koskaan tunnustusta. Sillä minulle synnyttäneelle naiselle mikään ei riittänyt. En kelvannut. Siinä se on minun masennukseni ydin. MINÄ EN KELVANNUT. 

No, onneksi luovuin tästä ihmissuhteesta muutama vuosi sitten. Miksi yrittäisin olla mieliksi ihmiselle, jolle en kelpaa? Saman vain teen joka ainoalle muullekin ihmiselle. Loppujen lopuksi KUKAAN EI KELPAA MINULLE. Lapsuuden oppi on mennyt hyvin perille. Kiitti vitusti!!