Tänään oli ohjelmassa terapeutilla käynti. Juteltiin ensin niitä näitä. Sitten puhe lähti isäsuhteen nostattamaan tunteenpurkaukseeni ja siitä ajatuksiini itseluottamuksestani. Totesin siis, että vaikka vaikutan tosi varmalta itsestäni niin usein se ei näy käytöksessäni. Esim. kaupan kassalla minun on todella vaikeaa huomauttaa, jos saan rahasta väärin takaisin. Muutenkin toisten virheistä huomauttaminen on minulle vaikeaa. Puhe jotenkin kääntyi kissaani, joka kuoli ollessani 14-vuotias. Sillä oli virtsatietukos, mutta sitä ei viety eläinlääkäriin. Kannoin siitä tuskia vuosia ja syytin siitä itseäni, sillä se oli annettu minun vastuulleni. Tunnen edelleen syyllisyyttä siitä, että MINÄ en vienyt sitä eläinlääkärille. Tajusin jo muutama vuosi sitten, että eihän minun lapsena sitä olisikaan kuulunut tehdä. Silti syyllisyyden tunne seuraa minua aina vain. Minun ei ehkä olisi sitä kuulunut tehdä, mutta OLISIN sen silti voinut tehdä. Se oli minun kissani. Tästä siis on mieleeni jäänyt sellainen ajatuskuvio, että virheistä voi seurata vakavia, vaikka kissan kuolema. Virheet ovat niin kammottavia minulle, että en voi huomauttaa edes toisille heidän virheistään! Kannan mielummin itse seuraukset nahoissani? Kummallista, mutta on siinä logiikkansa.

Terapiakäynnin jälkeen lähdin kaupoille.... Eläinkaupassa ei ollut etsimääni eikä muuten palveluakaan! Sen kaupan taso on laskenut tänä vuonna tosi paljon. Kai se johtuu siitä, että yrittäjä on puuhannut uutta kauppaa naapurikaupunkiin eikä varmaan vahdi työntekijöiden tekemisiä. Huono juttu. Apteekista hain silmätippoja ja kävin ihan huvikseni samassa rakennuksessa olevassa urheiluvälineliikkeessä. En ole siellä ennen käynyt. Siellä oli niin makeita kävelykenkiä, että hurahdin ostamaan uudet kengät! Itse asiassa oikeasti olen koirankävelytyskenkiä ollutkin vailla. Vanhat talvikävelykengät kuluivat viime talvena puhki. Nyt sain lämpimät ja vedenpitävät mukavat kengät. Kohta lähdenkin niitä testaamaan... Ensin pitäisi vain saada maha täyteen! Niinhän siinä taas kävi,että ei onnistunut säännöllinen syöminen ja nyt on nälkä.