Roope pääsi tänään lopultakin hierojalle. Alku meni tosin hyvin: Roope köllähti matolle ja hieroja sai aika pitkälle toisen etujalan hierottua ja kehui helpoksi tapaukseksi. Siihen asti olin seisonut ja ajattelin käydä istumaan. Roope reagoi siihen ja päätti, että voisi jo lähteä kotiin. Sitä piti sitten vähän maanitella takaisin. Hieroja siirtyi selkää hieromaan ja siellä olikin vähän arka paikka. Takajalkaa hieroessa alkoi Roope olla jo tosi epäileväinen ja jouduin ihan kunnolla pitämään kaulasta kiinni. Aluksi en siis pitänyt Roopesta ollenkaan kiinni. Sisäsivuilla olikin jo niin kipeä paikka, että Roope murisi tosissaan ja hieroja tietysti pelkäsi, että kohta se puree jompaakumpaa. Loppu hieronnasta meni vähän varoessa, mutta ei Roope todellakaan koittanut purra. Tietysti se esitti vastalauseensa, kun teki kipeää. Tiedän liiankin hyvin, kuinka kamalaa hieronta voi olla!

Kaikenkaikkiaan Roope käyttäytyi yllättävän rauhallisesti eikä yrittänyt hyppiä edes kenenkään päälle. Olin tosi tyytyväinen. Kotona Roope olikin sitten päivän aivan tööt. Annoin varmuuden vuoksi kipulääkettä. Lenkki oli tosi lyhyt ja Roope oli vähän perässävedettävä. Varmaan koskee vähän takajalkoihin kuitenkin. Muutama päivä otetaan nyt rauhallisesti ja sitten katsotaan, mikä on lopputulos. Saattaa olla tarpeen tehdä uusi hierontareissu.

Ruuan päälle koirat sai luita pitkästä aikaa. Kyllä niiden nyt kelpaa. Itse simahdin päivällä myöskin. Taisin nukkua pari tuntia. Olin ajatellut uintia tai kuntosalia tai vaihtoehtoisesti takapihan kulottamista. En sitten tehnyt mitään noista. Katsotaan mitä huomenna saisin aikaan. Vai saanko mitään aikaan?